Moikka pitkästä aikaa! Tarkoitus ei ollut pitää taukoa, mutta tuli muutaman kuukauden kesäloma, osiahan mulla on kuvattuna valmiiksi kylläkin. En oo hetkeen Windmilleillä pelaillut, joten teen tähän väliin tämän jakson, että pääsen itse kärryille mitä olen valmiiksi jo kuvaillut ja kuka on kukakin :D

Mulla on lisäosia tällähetkellä paljon enemmän lisää ja ladattuja myöskin. Näette sitten tarinan edetessä :)

***

Kolmoset viihtyivät hyvin uudessa kodissaan. Talo oli aika iso ja vanha, joten aina kun talvi lähestyi taloa oli hieman hankala lämmittää. Onneksi perhe oli vaatevarustuksella varautunut kylmyyteen.

Vaikka pikkuiset olivat kaikki luonteeltaan erilaisia, he vaativat samallalailla huomiota vanhemmiltaan. 

Lauri eli elämänsä parasta aikaa. Hänellä oli ihana naisystävä ja kolme maailman parasta lasta. Joulu lähestyi kovaa vauhtia ja Laurilla oli suuria suunnitelmia tulevaisuuden varalle.

Vaikka Nico oli vallaton ja vikkelä lapsi, oli pojalla myös paljon tahtoa opetella uusia asioita. Parhaiten Nico kuitenkin viihtyi isänsä seurassa.

"Kun lapset menevät päiväunille, tuodaan lahjat nopeasti kuusen alle", Nea sanoi ja asetteli valoja kuuseen.

"Mä käyn hakemassa ne, laitoin paketit eteisen kaappiin piiloon. Lapset eivät jaksa aukaista sitä ovea", Lauri naurahti.

Nean mennessä nukuttamaan kolmosia Lauri hiipi eteiseen ja alkoi kantaa paketteja kuusen alle. Lauri oli ylpeä siitä, miten he olivat saaneet kaikki lahjat ostettua ja paketoitua ajoissa.

Nea alkoi puolestaan valmistaa joulupäivän juhla-ateriaa. Kinkku tuoksui koko talossa ja hyvältä tuoksuikin.

Kolmosten herättyä päiväunilta Nea puki lapsille juhlavaatteet ylle ja oli aterian aika. Vanhemmat halusivat näyttää lapsille, että joulu oli vuoden tärkein juhla ja perheen paras aika viettää se yhdessä. Ihme kyllä kaikki lapset söivät ja käyttäytyiväy hienosti. Joululaulut soivat taustalla vanhasta radiosta ja tunnelma oli erinomainen.

Nea oli ylpeä pojistaan. Hän oli varma että pienokaisista tulisi parhaat kaverit ja kaveruus kestäisi läpi elämän.

Iltaan asti ei tietenkään jaksettu odottaa, lahjat oli avattava jo iltapäivällä. Lapset katselivat innoissaan paketteja, mikä kuului kenellekin.

"Uut nukke!" Ida kiljahti ja alkoi miltei itkemään.

"Mää tain autton", Nico hykerteli ja juoksi leikkimään autollaan.

Nea ja Lauri katselivat onnellisena lastensa touhuja. He olivat niin onnellisia yhdessä. Vielä oli yksi yllätys näyttämättä lapsille, nimittäin talvitaaton oli aika saapua hyvin pian.

"Noniin onkos täällä ollut kilttejä lapsia?" Talvitaatto kysyi nauravasti ja katseli jännittyneitä lapsia. Ainoastaan Nico uskalsi mennä hieman lähemmäs.

"Oottekos saanut jo paljon lahjoja? Ette ikinä usko, mutta toin teille lisää lahjoja", taatto naurahti ja sai kaikki lapset innostumaan.

Ida oli ainut joka pysytteli hieman kauempana Talvitaatosta, mutta kyllä tyttökin innostui kun lahjoista tuli puhe.

Nea ja Lauri eivät olleet kertoneet vielä lapsille, että heille oli alkuvuodesta syntymässä uusi pikkusisarus. Viimein lapset nukahtivat onnellisena uusien lelujen kanssa ja pariskunta sai aikaa olla kahdestaan.

"Nea-rakas. Päivähän oli täydellinen, vai mitä olet mieltä?" Lauri kysyi ja suukotti naistaan poskelle.

"Olet niin kultainen, rakastan sinua niin paljon", Nea sanoi ja rutisti miestään.

"Teet päivästäni vielä täydellisemmäs, jos lupaat mennä kanssani naimisiin. Nea olet elämäni rakkaus, vaikka juttumme alkoikin hieman hitaasti kypsymään. Teethän minusta maailman onnellisimman miehen?" Lauri kysyi ja polvistui.

"Voi kulta! Tietenkin menen kanssasi naimisiin! Rakastan sinua niin paljon", Nea vastasi myöntävästi.

Talvi alkoi olla lopuillaan ja niin myös Nean raskaus. Koko perhe odotti tulevaa vauvaa innolla.

Lauri ja Nea olivat päättäneet, että tämä saisi olla heidän viimeinen lapsensa. Perheeseen syntyi tyttö, joka sai nimekseen Vera Haapala.

Samoihin aikoihin kolmosten syntymäpäivät lähestyivät ja lasten oli aika kasvaa lapsiksi, sekä aloittaa koulunkäynti.

***

Kesä oli lämmintä aikaa ja vihdoin perhe sai käyttää uutta grilliään.

Vanhasta kylpyhuoneesta remontoitiin Idalle oma huone, sillä tyttö tarvitsi omaa aikaa itselleen.

Vaikka elämä oli ihanaa Nea oli kuitenkin väsynyt, mutta samaan aikaan onnellinen että Vera oli heidän viimeinen lapsensa ja vauvavuosi olisi pian ohi.

Ida oli luova lapsi ja seinät täyttyivätkin tytön piirrustuksista.

Verasta kasvoi suloinen taapero ja tytössä oli paljon samaa näköä, kuin isoveljessään Alexissa.

Ida tykkäsi myös viulunsoitosta. Tyttö oli myös aktiivinen ulkonaliikkuja ja tulevaisuudessa hän halusi tutustua kasveihin ja puutarhanhoitoon.

Veran sisarukset olivat päivisin koulussa, mutta onneksi pikkuinen viihtyi kotona silti hyvin. Tyttö oli melkein naimisissa tablettinsa kanssa. Sen kautta hän oppi kuitenkin piirtämään ja puhumaan joitain uusia sanoja.

Kesäloma alkoi häämöttää ja loppukokeiden aika oli ensiviikolla. Lapset pänttäsivätkin mieluusti kotinsa terassilla, kun pieni tuulenvire viilensi kuumana päivänä.

Kesänalku oli myös hyvin kuumaa aikaa ja Laurille sattui vahinko. Vahinko olikin vähän isompi ja keittiö oli ilmiliekeissä. Onneksi Lauri sai itse tilanteen hallintaan eikä kukaan loukkaantunut.

***

Aika kului ja kolmosten oli aika astua teini-ikään.

Ida sai tavoitteekseen suuret sukujuuret ja bonusluonteenpiirteeksi kotihiiri. Muita luonteenpiirteitä tytöllä oli laiskuri ja musiikin ystävä.

Alexin tavoite oli tietokonenero ja bonuspiirre nopea oppija. Muita piirteitä olivat perfektionisti ja snobi.

Nico muistutti lapsista eniten isäänsä Lauria. Nicon tavoite oli kehonrakentaja ja bonuspiirre nopea aineenvaihdunta. Muut piirteet ovat kulinaristi ja ulkoilmasim.

Ida halusi osallistua Veran kasvattamiseen ja yritti opettaa siskolleen yksittäisiä sanoja. Sanat olivat ehkä kuitenkin vähän liian vaikeita, sillä taapero vain tuijotti kortteja kulmat kurtussa.

Nico ja Alex viihtyivät vieläkin hyvin keskenään. Vaikka pojat koulussa kiusoittelivat toisiaan tytöistä, kotona tunnelma oli leppoisa.

Ida keskittyi tulevaisuuden haaveeseensa ja alkoi harrastaa kukkasidontaa. Ida oli kuullut, että joku taitava puutarhuri oli saanut olkiukon herätettyä henkiin ja halusi itse onnistua siinä myös.

Verasta kasvoi nätti tyttö ja miltei kalpeampi kuin sisaruksistaan. Tavoitteena tytöllä oli haaveissaan olla seurapiirisim ja piirteeltään hän oli siisti.

Vera oli tottunut yksinolemiseen, sillä olihan hän ollut jo aiemmin. Huomenna alkaisi koulu ja tyttö oli siitä hyvin innoissaan.

Alex oli lukiossa tavannut kiinnostavan tyypin. Oona Spencer-Kimin. Alexilla oli haaveissa tytön kanssa yhteinen tulevaisuus.