Xander ei pystynyt olla ajattelematta Rohania ja heidän viimeistä kohtaamista. Rohan oli ainut, joka piti häntä normaalina ja myös piti hänestä juuri sellaisena kuin Xander oli. Ainut mutta tilanteessa oli enää se, kuinka Xander kertoisi suhteestaan vanhemmilleen.

"Hetkonen odotas nyt... Mitä tässä tehtävässä oikein sanotaan. Nyt tuli totaalinen black out", Felix sanoi ja katsahti poikaansa.

"Isä hei, se on ala-asteen matikkaa. Just vasta lopetit yliopiston niin kai sä nyt mua osaat auttaa", Lucas naurahti ja katsoi epätoivoisesti murtolukuja.

"Joo tottakai, odotas nyt vaan kun virkistän muistiani", Felix jatkoi ja selasi työkirjaa.

Xander oli myös alkanut lenkkeillä ja kohottaa omaa kuntoaan. Hän halusi pysyä hyvänä, että Rohan ei muuttaisi mieltään heidän suhteensa suhteen.

Felix oli vihdoin löytänyt mieluisaa työtä läheiseltä tukikohdalta. Haaveena oli päästä uran huipulle ja kohota avaruussalakuljettajaksi.

 

 

***

 

 

Matkalla partiotapaamisesta kotiin Xander päätti poiketa Rohanin luona. Tällä hetkellä he näkivät vain koulussa.

"Siis miten sä kehtaat ees tulla tänne?? Mun vanhemmat on kotona, et sä voi noin vaan rynnätä tänne. Mitä jos ne näkee meidät", Rohan tiuskaisi ärsyyntyneenä.

"Siis en nyt ihan ymmärrä", Xander vastasi todella hämmentyneenä. "Siis tuota... minulla oli vain ikävä sinua. En tajua tätä sinun pompottelua. Joka toinen päivä olet erimieltä ja toisinaan taas syöksyt päälleni. Et arvaa miten kohtelet minua", Xander vastasi itku kurkussa.

"Halusin muutenkin tuoda sinulle tämän", Xander sanoi ujona ja ojensi Rohanille ruusun.

"Anteeksi Xander... Ei ollut tarkoitus olla vihainen. Vanhempani voivat pian tulla kotiin ja no tuota he eivät tiedä että pidän pojista. Uskon, että he eivät sellaisesta uutisesta kovin edes ilahdu", Rohan vastasi nolona.

Hetkessä pojat olivat pujahtaneet piiloon katseilta, jotta voisivat olla hetken kahdestaan.

Rohanista tuntui turvalliselta piileskellä yläkerrassa, etteivät hänen vanhempansa pääsisi yllättämään.

"Tuo oli ehkä mahtavinta mitä olen koskaan tehnyt", Xander hihkaisi ja katsoi silmät leiskuen Rohania.

"Niin oli, olen siitä täysin samaa mieltä. Pelottaa vaan, etteivät vanhempani hyväksy tätä. He eivät ole niin hyväsydämisiä kuin sinun omasi", Rohan huokaisi.

"Halusin tuoda sinulle myös tämän", Xander sanoi ja pujotti sormuksen Rohanin sormeen. "Tämä on lupaussormus, tarkoittaa sitä että lupaan olla kanssasi ikuisesti ja mennä vielä jonain päivänä kihloihin ja naimisiin sitten kun olemme aikuisia. Tämä voisi olla meidän pikku salaisuutemme. Jos siis haluat olla poikaystäväni", Xander lisäsi nopeasti ja katsoi Rohania toiveikkaana.

"Salaisuus... hmm... tietysti haluan. Kerrotaan sitten kun minä olen valmis", Rohan sanoi ihastuneena ja suukotti Xanderia.

 

 

***

 

 

Nyt kun Olivia oli huippuasianajaja, hän pystyi jonkun verran tekemään töitä kotoa ja mikä parhainta pitää myös vapaapäiviä. Aiden rakasti viettää aikaa äitinsä kanssa.

"Xander oikeesti kutsutko tota tanssimiseksi", Joakim naurahti ja katseli veljensä hytkymistä.

"Älä nyt, minä vasta harjoittelen. Kyllä tämä tästä", Xander vastasi jammailun lomassa.

"Näytäpä sinä nyt osaatko itse mitään", Xander huikkasi ja heitti jalkapallon veljelleen. Joakim yritti pomputella palloa niin hyvin kuin suinkin osasi.

"POJAT! Ette pelaa sisällä!", kuului äidin huuto alakerrasta.

Felix oli rakentanut pojilleen pienen kiipeilytelineen talon sivulle. Joakim varsinkin tykkäsi temppuilusta.

Lucas taas mielummin viihtyi viulunsoiton parissa. Poika alkoi olla aika hyvä siinä.

Aidenin viimeiset taaperohetket alkoivat olla käsillä, sillä huomenna juhlittaisiin pojan synttäreitä.

Xander oli ansainnut partiosta viimeisenkin pystin itselleen. Poika oli alkanut myös tutkia eri vaihtoehtoja, mitä voisi opiskella yliopistossa.

Niimpä koitti Aidenin aika kasvaa lapseksi ja myös Xanderin nuoreksi aikuiseksi. Yliopisto täältä tullaan! Xander ei tyyliään muuttanut, sillä piti tämänhetkisestä niin paljon.

Aidenista kasvoi komea nuorukainen, tavoitteenaan motoriset taidot ja luonteeltaan siisti. Tämän hetkinen oma lemppari perijäksi!

Aiden sai pitää alakerran huoneen itsellään, poika kuitenkin viihtyi siellä tosi hyvin.

Xander halusi myös pitää seuraa nuorimmalle veljelleen ja opettaa shakkia, niinkuin oli kaikille muillekin opettanut.

Muutto omaan kotiin tai yliopistoon lähtö olivat Xanderin mielessä miltei päivittäin. Äidin kokkailuja tulisi kyllä ikävä, sillä hän ei itse ollut siinä vielä kovin hyvä. Hyvä kun aamiaisleipä edes pysyi pannulla.

Xander ja Rohan olivat alkaneet olla hieman vapaammin yhdessä, sillä kavereilta heidän suhdetta olisi ollut vaikea salata. Kaverit kuitenkin suhtautuivat uutiseen todella hyvin.

"Kyllä tuo teidän juttu oli huomattavissa jo heti alkumetreillä", haamuksi pukeutunut tyttö naurahti.

Oli Joakimin aika astua teini-ikään. Tavoitteena Joakimilla oli olla musikaalinen nero. Piirteiltään perfektionisti ja hassuttelija. Harmittaa vähän, että tässä kuvassa silmät kiinni, mutta eiköhän tässä tarinan edetessä tule joku kuva eteen missä on silmät auki :D

Vaikka Lucas oli erakko, hän silti auttoi veljeään läksyjen teossa. Olihan hän kuitenkin vanhempi ja viisaampi.

Harvoin koko porukka istui saman pöydän ääressä päivällisellä.

"Äiti oot kyllä loihtinut taas mielettömän aterian", Joakim sanoi ja tuoksutteli ruokaa.

"Vain parasta miehilleni", Olivia vastasi ja iski silmää.

"Taitaa olla aika viimeisiä hetkiä, et ollaan täs yhdessä. Ootko Xander jo ehtinyt pakata kaiken?" Felix kysyi ja katsahti pöydän toiseen päähän.

"Nojoo melkein kaiken. Tuun kyllä sitten usein käymään", Xander hymyili ja kauhoi perunoita suuhunsa.

Elsa oli pysynyt koko Joakimil lapsuuden kuvioissa mukana ja tyttö kävikin Windmilleillä usein kylässä.

"Eikö susta Joakim ole vähän hassua, että ollaan oltu kavereita jo niin kauan", Elsa sanoi ja naurahti hieman hermostuneena.

"No en mä tiedä, ei siinä mitään outoa mun mielestä ole. Pitäisikö olla sitten?" Joakim vastasi ehkä hieman välinpitämättömästi.

Felixin rakentama kiipeilyrata oli yhä kovassa käytössä. Myös Lucas ja Aiden olivat innostuneet siitä ja viettivätkin paljon aikaa yhdessä.

Joakim oli innostunut musiikin ystävä ja oli hommannutkin itselleen kitaran. Joskus hän mietti, että olisipa tyttöystävä kenelle soittaa kitaraa iltaisin.

Felix oli päättänyt kasvattaa itsellensä muutaman puun, jotta saisi jotain ajateltavaa töiden lisäksi, sillä lapset eivät tarvitsisi enää niin paljon huomiota kuin ennen.

Syksy alkoi lähestyä loppuaan ja Xander oli aikonut hävittää kaikki lehdet pihamaalta, jotka hän oli haravoinut.

Oli Olivian aika astua vanhuuteen ja hän tekikin sen arvokkaasti.

"Oletko nyt rakas varma, että pärjäät? Tiedän ettei Felix oikein pidä tästä, mutta olen koonnut sinulle pienen pesämunan. Ethän kuitenkaan ehdi tienata rahaa opiskellessa", Olivia sanoi kyyneleet silmissä.

"Kyllä mä äiti pärjään. Sitäpaitsi Rohan pitää musta huolen. Oon niin kiitollinen, että ootte hyväksyny mut tälläsenä kun oon. Ilman teitä meidän suhde olisi varmaan jo tuhoon tuomittu", Xander selitti melkein yhtä haikeana.

"Voi kultaseni, muista että olet meille tärkeä. Olet aina tervetullut takaisin. Hääkutsua odotellessa, olet erityinen poika", Olivia sanoi ja halasi esikoistaan.

"Kiitos äiti, te ootte mulle myös tärkeitä. Nyt mun on aika lähtee. Rohan odottaa jo autossa", Xander sanoi. Hän katsahti haikeana lapsuudenkotia, mutta oli samalla innoissaan tulevasta.

 

 

***

 

 

Lucas oli myös innostunut tieteestä, joten vanha pöytä saikin vielä käyttöä.

Se ei ikävä kyllä kestänyt pitkään, sillä Lucasin oli aika kasvaa teiniksi. Olivia katsoi suruissaan, kun taas hänen yhdestä pienestä pojasta kasvaisi mies.

Lucas muistutti aika paljon Joakimia piirteiltään. Lucas halusi oppia ruuanlaittotaidon salat ja ryhtyä mestarikokiksi. Luonteeltaal hänestä tuli myös ahmatti ja ulkoilmaa rakastava.

"Rakas, mitä sinä täällä yksin istut?" Felix kysyi ja katsahti huolestuneena vaimoonsa.

"En tiedä. Tuli jotenkin todella surullinen olo. Kaikki pojat kasvavat niin nopeasti. Mahdatkohan sinäkään enää rakastaa minua, olen jo vanha ja ryppyinen", Olivia ratkesi kyyneliin.

"Tietenkin rakastan, enemmän kuin mitään muuta" Felix vastasi sydämellisesti ja otti vaimonsa syleilyyn.

"Ajattelin vain, kun ei meillä ole ollut yhteistä aikaa edes. Mutta ehkä sitä on nyt enemmän kun lapset ovat isoja", Olivia vastasi haikeana.

Kuten arvata saattoi Elsan ja Joakimin välille syntyi kipinää ja pari oli ihastunut toisiinsa.

Välillä pari jopa lähti koulusta hieman aikaisemmin, että saivat viettää ihan rauhassa kahdenkeskistä aikaa.