Xander edistyi partiolaisissa hyvällä vauhdilla ja olikin päässyt suorituksillaan isompien ryhmään. Merkkejä ei ollut enää paljon kerättävänä, jolloin hän omistaisi kaikki.

Joakimin syntymäpäivät lähestyivät ja Olivia päätti leipoa kakun sen kunniaksi.

Koulussa Xanderi oli tutustunut Olivian siskoon, omaan tätiinsä Aada Spencer-Kimiin.

Kun kakku oli valmis päästiin juhlimaan. Lucas oli innoissaan veljensä syntymäpäivästä.

Joakimista kasvoi oikein komea nuorukainen. Luonteeltaan luova.

Olivia oli kuullut tuttua puhetta ulkoa ja lähtikin ottamaan siitä selvää.

"Isä!", Olivia huudahti ja riensi halaamaan Ericiä.

"Mutta hetkonen mitä sinä täällä teet", Olivia kysyi peloissaan ja perutti taaksepäin.

"Kuulin äidiltäsi, mitä sinulle tapahtui. Olisin toivonut, että olisit tullut kotiin silloin. Onko tämä se lapsi?" Eric kysyi ja katsahti Xanderiin päin.

"Älä nyt lapsen kuullen! Tule sisään niin jutellaan, saat samalla tutustua lapsenlapsiisi", Olivia vastasi ja avasi ulko-oven.

Joakimille rempattiin huone tyhjillään olevasta osasta, ihan Xanderin huoneen viereen.

Xanderi oli myös hyvin luova lapsi ja rakasti piirtelyä. Askartelusta sai myös merkkejä partioon.

Perheen arjen pyörittämisessä ja parissa yliopiston kurssin suorittamisessa oli omat haasteensa. Yleensä kotitehtävät joutui tekemään iltamyöhään.

Lucas oli saanut itselleen mummista juttukaverin. Raukka ei vaan tiennyt, ettei mummi ollut tässä maailmassa enää aktiivisesti mukana. Emilystä oli silti hieno seurata lastenlastensa kehitystä rajans toiselta puolen.

Joakim oli erityisen kiinnostunutu tieteestä ja logiikasta. Aika usein palovaroitin kyllä rupesi soimaan, kun pojan huoneessa kärysi niin kamalasti kokeiden jäljiltä.

Vaikka Joakim yritti olla iso poika, hän pelkäsi silti sängynalushirviötä yhtä paljon, kuin kaikki lapset aikoinaan.

Olivian viimeinen raskaus alkoi olla loppusuoralla.

"Olen ihan varma, että poika potkaisi", Felix tokaisi ja kosketti hellästi Olivian vatsaa.

"Mistä olet niin varma, että se on poika? Toivon kyllä hartaasti tyttöä", Olivia sanoi hieman hermostuneena. "Toki poika on yhtä tervetullut, olen ehkä hieman herkillä", Olivia naurahti lopuksi.

Felix oli lahjoittanut Xanderille yliopistoaikaisen jalkapallonsa, sillä poika kaipasi kovasti aktiviteetteja. Joakimista kun ei oikein ollut Xanderille leikkikaveriksi.

"Kato nyt montako kertaa pystyn pomputtaan? Sunki pitäis kokeilla, voittaisin sut kyllä ihan varmana", Xander virnisti veljelleen.

Olivian oli vaikea jättää töitään, edes viimeisimmillä raskauskuukausilla. Lakiasiat olivat hänelle niin mieluisia, että niistä sai helposti muuta ajateltavaa.

Felix taas haki omaa aikaa lenkkeilystä, sillä olihan arjen stressi purettava johonkin. Lenkillä käydessään Felixin mieleen palasi väkisinkin yliopistosta huonot ajat. Oliko Nea synnyttänyt, ja oliko hän ylipäätään pitänyt lapsen? Mahtoiko hän olla isä lapselle, jota hän ei tuntisi lainkaan?

Xander oli pärjännyt niin hyvin partiossa, että hän oli ansainnut jopa kaksi pokaalia itselleen.

Aina, kun kukaan ei huomannut Xander livahti Lucasin huoneeseen leikkimään leluilla.

Eric oli alkanut käydä useammin tervehtimässä lapsenlapsiaan. Hän oli tajunnut, että oli väärin jättää Olivia yksin ja ajaa hänet pois kotoa. Onneks asia oli korjattavissa poikien kautta, eikä Olivia yhtään vastustellut, että pojat näkisivät ukkiaan.

Viimein koitti kauan odotetun synnytyksen aika. Perheeseen syntyi vielä yksi poika lisää, joka sai nimekseen Aiden.

Aidenin synnyttyä, Lucas vaati vain enemmän äitinsä huomiota. Pojalla oli aina jos jonkinmoista asiaa kerrottavana.

Lucas oli myös hieman ihmeissään ilmaantuneesta huonetoverista, joka saattoi huutaa vaikka keskellä yötä. Voi kun tuo pikkuinen osaisi jutella, pojat olisivat höpöttäneet vaikka puoliyötä, tai ainakin Lucasin mielestä.

Vauvanhoito oli raskasta, mutta Olivia silti salaa toivoi ettei Aiden kasvaisi isoksi.

"Pysythän aina äitin pikku-enkelinä", Olivia leperteli ja silitti Aidenin pikkuisia sormia.

Huolimatta siitä, että pojat olivat hyvin erilaisia he tulivat yllättävän hyvin toimeen.

"Hei mä katon et kukaan ei enää kiusaa sua siellä koulussa", Joakim sanoi vakavana.

"Ethän vaan kerro äitille? En haluu, et se saa tietää", Xander vastasi hieman peloissaan.

"En tietenkään, voit kyllä luottaa muhun!" Joakim sanoi ja halasi veljeään tiukasti.

Ja niinhän tuli aika Aidenin kasvaa taaperoksi. Pojasta tuli ihan erinäköinen, kuin veljistään. Luonteeltaal Aiden oli tietenkin enkelimänen. Todella suloinen tapaus!

Samaan aikaan koitti myös Xanderin ja Lucasin syntymäpäivät. Olivia ei voinut uskoa, että hänen pikkupojistaan olisi kasvamassa jo niin isoja.

Pojista kasvoi oikein komeita tapauksia. Selvästi kyllä huomasi, että Xanderilla oli eri isä, sillä hänen ulkonäkönsä poikkesi muutenkin veljistään, kuin ihonväriltä. Xanderista tuli luonteeltaas reipas ja materialisti. Tavoitteeksi hänelle arpoutui suuret sukujuuret. Lucas taas sai luonteenpiirteekseen erakon, eli viihtyisi todella hyvin yksikseen.

 

 

***

 

 

Felix oli vihdoin saanut viimeisetkin kurssit suoritettua ja olisi valmistumisen aika. Hieman häntä jännitti näkyisikö Neaa paikalla. Tuttuja kasvoja oli paljon ja myös vanhoja kavereita.

Päivä kului nopeasti juhliessa ja kuulumisten vaihtuessa, eikä jälkeäkään Neasta. Toisaalta Felix oli helpottunut, mutta toisaalta hän olisi halunnut tietää mitä naiselle kuuluu. Tai ehkä pikemminkin lapsen kuulumisia. Olivialle Felix ei ollut pystynyt kertoa vieläkään mitään.

 

 

***

 

 

Xander oli iltaisin alkanut selailla deittisivustoja, mutta oikein mikään ei häntä miellyttänyt.

"Tykkään tummista hiuksista ja nää tytöt on tosi nättejä, mutta jokin tässä ei nyt täsmää. En vain viehäty heistä romanttisessa mielessä. Kai täällä sivuilla nyt edes yksi olisi josta pitäisin", Xander mietti mielessään ja selasi sivuja miltei paniikinomaisesti.

Loput pojista taas yrittivät joka ilta saada Aidenin nukkumaan ennekuin Olivia ehtisi töistä kotiin. Loppujenlopuksi koko touhu meni pelkäksi nauruksi ja sen jälkeen Xander ärähtäisi yläkerrasta ja käskisi pojat omiin huoneisiinsa.

Jääkaapin oveen oli tehty lukujärjestys kuka pojista hoiti, tiskit, roskat, pöydänkattamisen yms. kodin yhteiset tehtävät.

"No mites, onko siellä lukiossa yhtään nättejä tyttöjä?" Felix kysyi kiusoittelevasti.

"Älä jaksa. En mä oo mitään parisuhdetta itselleni katsellut", Xander pyöräytti silmiään.

"Näen kyllä sun sivuhistorian joka ilta. Kannattais varmaan poistaa jos et haluu et kukaan muu näkee", Felix vastasi ovelasti.

Xander lipesi nopeasti paikalta kyyneleet silmissään ja kaivoi puhelimen taskustaan. Eihän Felix voisi tietää mitä hän käy läpi tällä hetkellä, kun hän ei oikein itsekkään tiennyt. Xander arpoi uskaltaisiko laittaa viestiä, mutta päätti olla rohkea ja ottaa asiasta selvää.

"Voitaisko tavata viikonloppuna. Mulla olis tärkeetä puhuttavaa."

Lapset olivat kasvaneet jo niin isoksi, että vanhemmille jäi myös aikaa keskenään. Oliviasta oli välillä tuntunut siltä, että Felix vältteli häntä, mutta nyt se tunne oli tipotiessään.

Felix ei ollut yhtään huomannut millainen vaikutus hänen puheillaan oli Xanderiin, vaan keskittyi nyt siihen mikä häneltä oli muiden poikien kohdalla näkemättä. Kehittyminen ja kasvaminen.

Tästä syystä Felix ei ollut ottanut itselleen työpaikkaa vielä, sillä hän halusi viettä mahdollisimman paljon aikaa Aidenin kanssa. Tällä hetkellä he pärjäsivät paremmin kuin hyvin pelkästään Olivian palkalla.

Joakim oli tutustunut koulussa tyttöön nimeltä Elsa. Elsa asui eri kaupungissa, mutta kävi hänen kanssaan samaa koulua.

"Tuutsä huomenna taas samaan aikaan? Voidaan käydä kattoos sit onko toi pato tuolla joessa pitänyt", Joakim kysyi ja katsahti Elsaan.

"Äiti sanoi et meillä on huomenna tärkee illalle, jotku niiden kerhon jäsenet tulee paikalle niin mun pitää olla kotona. Mut käviskö ylihuomenna?" Elsa kysyi ja katsoi samalla kännykkäänsä. "Oikestaan mun täytyy kyllä jo mennä, äiti on laittanut viestii", Elsa jatkoi huudahti heipat ja lähti juoksemaan kohti läheistä bussipysäkkiä.

"Hei kiva et sä pääsit tulemaan. Tää voi olla ehkä vähän noloa, mut halusin selvittää tän jutun", Xander sanoi ja katsahti samalla maahan.

"No eise voi mitään niin vakavaa olla ettet voisi siitä mulle puhua", Rohan väläytti hymyn mutta muuttui vakavaksi samantien kun huomasi miten paljon asia Xanderia ahdisti.

"Siis kun, mä tykkään susta enkä voi sille mitään. Siis tykkään susta enemmän kuin kaverina. En tajuu onko mussa jotain vikana", Xander jatkoi nolona.

Rohan otti Xanderia hellästi kädestä kiinni. "Ei sussa mitään vikaa ole, mutta hei puhutaan tästä joskus toiste. Mun täytyy lähteä ennenkuin joku huomaa et oon täällä", poika jatkoi nopeasti ja lähti jättäen Xanderin kuistille.

 

 

***

 

 

Vapaapäivinään Felix oli remontoinut hänen ja Olivian makuuhuoneen, vanha järjestys oli muistuttanut häntä liikaa Emilystä.

Viikonloput kuluivat oikein rattoisasti vanhan shakkilaudan ääressä. Näistä kahdesta oli tullut miltei ylimmät ystävykset.

Aiden ei veljiensä pelistä ymmärtänyt oikein mitään ja olisi aina halunnut sotkea tai syödä pelinnappulat, joten pojat hartauttivat pikkuveljeä tabletin avulla.

"Kiva et uskalsit tulla käymään. Kaikki muut nukkuu jo. En oikein tiedä mitä sä tarkoitit viimeksi", Xander sanoi samalla hymyillen, mutta samalla hieman peloissaan.

"Tätä", Rohan sanoi ja veti Xanderin itseään lähemmäs. Xander tunsi Rohanin huulet omiaan vasten ja onnellisuuden tunne täytti hänet. Tätä sen täytyi olla, tosirakkaus.