Nyt ois luvassa ensimmäinen osa perintölinjan ulkopuolelta. Ensimmäisenä olisi vuorossa Ada Windmil, jos haluat käydä muistelemassa ensin, mihin Adan elämä jäi, käyppä lukaisemassa se tästä.
***
Ada oli siis ottanut lennon itselleen ja suunnannut kohti Sulania. Ainut ihminen, kenet hän tunsi sieltä oli Toni Lorula. Velkaisena ja rahattomana Tonin luokse muutto oli tytön mielestä ainut vaihtoehto. Tonihan otti Adan mieluusti luokseen asumaan.
Tonin asunto sijaitsi saarella nimeltä Lani St. Taz. Saaren kerrottiin olevan idyllinen trooppinen paratiisi, valkohiekkasine rantoineen ja lämpimine, elämää kuhisevine vesineen. Sieltä löytyy myös vehreä viidakko ja ajaton henki.
"Ada olen aina vain pahoillani, että lähdin sillälailla varoittamatta. Tiedän miten tärkeä isähahmo olin sinulle", Toni sanoi nöyrästi.
"No eise mitään, pääasia että olemme nyt yhdessä. En vain halunnut palata sinne enää. Sitäpaitsi ei Felix ole koskaan oikein kaivannut sinua", Ada tokaisi huolettomasti.
"Toivottavasti voin tällä edes korvata kaiken tuskan. Mietin, että pitäisikö minun soittaa Emilylle ja kertoa, että olet turvassa täällä. Hän on varmasti kovin huolissaan sinusta", Toni mietti.
"Ei älä turhaan. En halunnut palata sinne, en ole äitin kanssa oikein väleissä. En pysty enää sen jälkeen, mistä kaikesta hän valehteli. Isän poismeno oli minulle kova paikka, enkä halua muistella sitä enää. Se on täysin äidin syytä", Ada vastasi aika apeana ja katsoi alas.
"No piristäisikö tämä edes sinua?" Toni kysyi ja ojensi tytölle ruusun. "En ole ennemmin huomannutkan kuinka kaunis sinusta on kasvanut, tai siis kyllä jo silloin aiemmin kiinnitin sinuun huomiota, enemmänkin ehkä siihen huolettomaan persoonaasi", Toni flirttaili ja iski taas Adalle silmää.
"Tiedätkös, olet aina kiinnostanut minua enemmän kuin huoltajana, ja sitäpaitsi emmehän me ole edes sukua", Ada vastasi ja lähestyi Tonia.
Toni ei voinut vastustaa kiusausta, sillä hän todentotta oli naisten mies. Suutelun aikaan voitonriemuihin virne ilmestyi Adan kasvoille. Suunnitelma eteni juuri niinkuin sen pitikin.
"Tiedän, että tämä on väärin äitiäsi kohtaan, mutta en saa katsettani irti sinusta. Olemme kuitenkin äitisi kanssa eronneet, joten mitäs sanoisit jos pitäisimme vähän hauskaa?" Toni lirkutteli ja johdatteli Adan makuuhuoneeseen.
***
Maisemat saarella olivat aivan loistavat. Ada tiesi, että oli tehnyt oikean valinnan muuttaessaan Tazille.
Vielä, kun kummallakaan ei ollut vakituisia töitä pari vietti aikaansa mieluusti sukellellen läheisellä koralliriutalla.
"Ootsä nyt varma, et tää on turvallista vauvalle? Ja joko soitit äitillesi? Hän ei varmasti kyllä tule pitämään uutisesta", Toni naurahti hieman hermostuneena.
"Hei älä nyt jankkaa taas tosta. En edelleenkään oo äitille tilivelvollinen ja kaks aikuista saa tehdä mitä itse haluaa. Oon varma et tää lapsi tulee rakastamaan merta yhtä paljon kuin mekin", Ada vastasi ja lähti uimaan koralliriutalle päin.
"Hei pikkuinen, mistäs sinä tänne ilmestyit?" Ada kysyi ja silitti hellästi delfiinin nokkaa.
"Aika kesyjä nää eläimet täällä päin, en usko et avomerellä on ihan tälläistä meininkiä", Toni totesi ja katseli delfiinin menoa.
Läheisellä laiturilla lojui vanha vesijetti, jonka Ada oli kunnostanut itselleen. Miten vapauttavaa olikaan ajella sillä kohti auringonlaskua, nauttia lämmöstä ja maisemista.
"Olikos se Manuola tulossa koska? Osaakohan se poika edes asennoitua tähän tilanteeseen", Toni haukotteli ja kohotti kasvonsa kohti aurinkoa.
"Älä huoli, kyllä mä saan puhuttua sen ympäri. Eikä se oo tässä meillä kuin pari päivää kunnes saadaan etittyä se toinen asunto", Ada vastasi ja istahti itsekin hetkeksi aurinkotuolille.
Ada aikoi toteuttaa suunnitelmansa moniavioisuudesta ja tulevat puolisot oli jo ennalta päätetty. Asiaa vain edisti se, ettei Emily tykännyt yhtään Adan suunnitelmista ja varsinkaan siitä, että Toni olisi yksi perheen miehistä.
***
Arki kului normaalisti. Oikeastaan Toni jo hieman odotti sitä, että Ada muuttaisi lapsen kanssa pois ja hän saisi tehdä rauhassa mitä haluaisi. Toni oli luonteeltaan kuitenkin sitoutumiskammoinen, joten järjestely oli hänestä kuulostanut miltei täydelliseltä. Ada halusi ainakin näin aluksi ottaa lapsen itselleen huollettavaksi.
"Kyllä tää sun maha alkaa olla jo aika iso, syntyisköhän tää pian?" Toni ihmetteli ja tunnusteli Adan vatsaa.
"No ei siihen kauaa enää mene, luulen että sieltä kyllä tulee poika", Ada hymähti ja katsoi Toni silmiin.
"No mut hei otetaan nyt ilo irti vielä tästä kahdenkeskisestä ajasta", Ada iski silmää ja veti miehen perässään suihkuun.
Paikalliset henget olivat Adan kanssa hyvää pataa. Sana moniavioisuudesta oli kiirinyt melkein koko saarelle.
"Syntyvä vauva on poika, jos haluatte miellyttää henkiä antakaa hänelle luonnonläheinen nimi. Näin saat meiltä kaiken onnen tulevien puolisoidesi etsintään", henki kertoi matalalla äänellä.
Seuraavien päivien ajan Ada puntaroi kaikkia vaihtoehtoja.
"Hmm... Sand? Forest? Mikähän mahtaisi olla hyvä. Mites River? River Lorula!" Ada höpisi itsekseen, kooten samalla massiivista hiekkalinnaa.
Koitti synnyttämisen aika. Ada oli halunnut pitää synnytyksen mahdollisimman luonnollisena ilman kipulääkkeitä.
Ja niinkuin henki oli ennustanut. Ada ja Toni saivat pienen poikavauvan, joka sai nimekseen River Lorula.
Tonin ja Adan yhteinen aika alkoi käydä vähiin. Ada oli saanut puhuttua Manuolan puolelleen ja he olivatkin löytäneet uuden asunnon itselleen.
"Älä huoli Toni, palaan kyllä vielä takaisin. Lupasin kiertää kaikissa kodeissa ja sitäpaitsi, tuon Riverin sinulle sitten kun hän on vähän kasvanut ja pärjää omillaan", Ada huokaisi ja katsoi miestä.
***
Toisen asunnon Ada oli hankkinut Ohan'alin kaupungista. Kaupunki oli aikoinaan ollut pieni kalastuleiri trooppisen viidakon ja tyynen laguunin välissä. Vaikka saarella vallitsi todella syvä yhteishenki asukkaiden välillä, Ada huomasi jo ensimmäisen viikon aikana, että kaupunki oli Manuolalle liian vilkas paikka.
Manuola oli tottunut myös ajatukseen, että joutuisi aluksi hoitaa myös muiden lapsia, kuin biologisesti omiaan.
Emily oli kuullut tyttärensä puuhista. Raivo nousi hänen korvistaan, miten tyttö saattoi olla näin vastuuton ja rikkoa perheen näin? Lukuisista yrityksistä huolimatta Emily ei päässyt Adan asuntoon sisälle vaikka kuinka yritti.
"Rakas, tiedän että etsit vaivalla tämän asunnon ja tämä on todella ihana. Haluaisin kuitenkin ehkä vähän rauhallisempaan paikkaan, jos se sinulle siis sopii? Kun aika on oikea, minä voisin muuttaa tuolle kolmannelle saarelle, luulen että sieltä löytyisi hyvä paikka minulle ja jälkeläisilleni", Manu kysyi varovasti.
"Olen vähän huomannutkin, ettet oikein viihdy täällä. Kyllä se minulle sopii, mutta en ole valmis luopumaan lapsista liian pieninä, sitä täytyy sitten vielä miettiä", Ada vastasi hieman haikeana kuitenkin.
"Lapsista puheenollen, River kasvaa pian ja mehän voisimme laittaa aluille nyt sen meidän jälkeläisen", Manu vihjasi.
***
Manu tiesi, ettei pystyisi lähteä jos hän näkisi perhettä vielä kauemmin. Aikainen aamu sarasti, Manu pakkasi tavaransa ja lähti suuntaamaan toiselle saarelle. Adalle hän jätti kirjeen, jossa oli miettinyt tulevan lapsen nimeä ja sitä kun he tapaisivat taas.
Vaikka Ada oli hieman surullinen Manun lähdöstä, hän ymmärsi miestä oikein hyvin.
Uuden lapsen syntymään oli enää vähän aikaa ja Adaa huoletti, miten hän pärjäisi yksin. Onneksi Daichi oli luvannut saapua paikalle, heti vain kun on mahdollista.
Riverin syntymäpäivät ehtivät koittaa ennen uuden tulokkaan syntymää. Luonteenpiirteekseen hän sai itsenäinen.
Riveri oli todella suloinen tapaus, vaikka poika viihtyi hyvin äitinsä seurassa Ada kaipasi tälle silti isähahmoa.
Saarella oli hieman alkeelliset olot, joten sairaudetkin olivat siellä sen mukaisia. Ada oli hieman huolissaan tulevasta lapsesta, jos trooppinen ihottuma vaikuttaisi jotenkin tämän kehittymiseen.
Ihottuma meni kuitenkin nopeasti ohi, joten Ada ajatteli ettei siitä ollut sen suurempaa vaaraa.
Synnytyksen aika koitti ja niinkuin ensimmäiselläkin kerralla Ada halusi pitää tämän yhtä luonnollisena. Ada ja Manu saivatkin poikalapsen, joka sai nimekseen Cliff Kahananui.
Yksi Adan lapsuudentoiveista oli käynyt toteen. Hän oli löytänyt yhdeltä koralliriutalta merenneitolevää ja muuttanut itsensä merenneidoksi syömällä sitä.
Ada oli hyvin onnessaan Daichin saapuessa kaupunkiin. Perhe-elämä helpottuisi huomattavasti.
Daichi oli kyllä ajatellut, etteivät he etenisi suhteessa niin nopeasti sillä olihan taloudessa kuitenkin kaksi pientä lasta.
Mutta oliko miehellä mitään hävittävää? Hän halusi kuitenkin omiakin lapsia, sillä Riverin ja Cliffin aika muuttaa isiensä luo koittaa vielä jossain vaiheessa.
***
Daichi yritti parhaansa pitääkseen perheen tyytyväisenä, mutta ei aina siinä onnistunut. Mies sai tulipalon keittiössä aikaseksi ja niinhän siinä kävi, että tuli levisi kulovalkean tavoin.
"Tulkaa nyt herranjumala joku auttamaan! Mieheni on tulessa!!", Ada huusi hädissään.
Onneksi kaupungissa pidettiin yhtä ja apu löytyi läheltä. Keittiöstä paloi puolet kalusteista, mutta säikähdyksellä selvittiin.
Poikien syntymäpäivä koitti ja Cliffistä kasvoi ihan isänsä kopia. Luonteeltaan Cliff oli ripustautuja.
River taas oli perinyt selvästi ulkonäkönsä ja tuittupäisyyden äidiltään Adalta. Poika oli luonteeltaan myös siisti.
"Koita nyt rakas malttaa, kun tämä lapsi syntyy lähdemme isäsi luo ja saat jäädä sinne asumaan", Ada selitti pojalleen.
"No oli jo aikakin... haluan olla oman perheen kanssa", River tiuskaisi takaisin ja otti toisen palan kakkua.
Muista kuitenkin että Daichi ja Cliffin isä Manu ovat sinusta myös huolehtineet, rakastavat sinua yhtä paljon kuin omia lapsiaankin. Olet kuitenkin tarpeeksi iso jo ja toivon että kunnioitat valintaani elää tälläistä elämää", Ada sanoi hieman toruvaan sävyyn.
"Joo kyllä mä äiti ymmärrän, en vaan jaksa noita vauvoja ja haluan isän luo. Anteeksi", River vastasi. Jos jotain poika uskoi niin äitiään.
"Tää sun vatsahan on ihan valtava. Jos henkien ennustus on taas totta niin täällähän on kaksi lasta", Daichi hymähti ja silitti Adan vatsaa.
"Sen verran vilkkaasti täällä liikutaan, että kyllä mä uskon siellä kaksi asukkia olevan", Ada naurahti ja pussasi Daichia poskelle.
"Mä tiedän et meitä on monta miestä ja monta perhettä, mut silti tiedän et sä tunnet samoin ja haluat toivottavasti tätä. Menisitsä mun kans naimisiin?" Daichi kysyi säteilevästi ja polvistui Adan eteen.
"Voi Daichi, ajattelinkin vähän että etkö edes aio kysyä! Tietysti tulen", Ada hihkaisi ja veti miehen lattialta pois.
Yöllä Ada heräsi koviin kipuihin ja tiesi, että lapset olivat syntymässä. Kaksi poikaa sieltä syntyi, jotka nimettiin seuraavasti: Glenn ja Grove Hasegawa. Synnytyksen jälkeen Ada tiesi ajan tulleen. Hän pakkasi kamat, herätti Riverin ja he lähtivät yhdessä matkustamaan Tonin luo.
***
Varhain aamulla Toni oli hereillä ja tiesi odottaa matkustajia saapuvasti.
"Voi Toni, miten ihana nähdä sinua pitkästä aikaa", Ada huokaisi ja silitti miehen poskea.
"Olen odottanut teitä niin kauan. Olen ikävöinyt rakas sinua! Ja varsinkin sitä, että saan nähdä miten poikani on kasvanut", Toni sanoi ja otti Adaa käsistä kiinni.
"Kultaseni tiedän sen, poikasi on odottanut sinua niin kauan", Ada vastasi.
"En malta odottaa, että saamme lisää lapsia", Toni vinkkasi.
***
Näihin tunnelmiin loppuu ensimmäinen osa perintölinjan ulkopuolelta ;) Mites onko kiinnostus kuulla lisää miten Adan matka jatkuu?
Kommentit