Uutta osaa pitkästä aikaa. Lähdin kirjoittelemaan tätä jo helmikuussa, joten pyydän anteeksi jos teksti katkeaa vähän jossain kohtaa, kun tähän tuli nyt tälläinen pitkä kirjoitusväli.
Ajattelin nyt kuitenkin että pelailen jokaisella erikseen ton yliopiston, oli nimittäin kyllä sen verran rankkaa jo yhdellä kun en siis vain saanut Adaa aina ajoissa luennoille :D
***
*1.lukukausi*
Ada kasvoi nuoreksi aikuiseksi ja päätti muuttaa tyyliään hieman. Pian taksi tulisi hakemaan hänet ja veisi Britechesterin yliopistolle. Ada oli varannut paikan itselleen opiskelija-asunnosta sillä varat eivät riittäneet omaan asuntoon. Ja olihan se hauskempaa, saisi tutustua muihin opiskelijoihin.
Ilta hämärtyi kun Ada pääsi paikanpäälle. Kampus näytti vanhanaikaiselta mutta mahtavalta! Pääaineekseen tyttö valitsi psykologian.
Asuntola ja huone löytyivät yllättävän helposti. Huoneessa Ada tapasi kämppäkaverinsa Iinan. Heti ensisilmäykseltä Ada päätti että heistä tulisi hyvät ystävät. Asuntolassa ei näemmä muita tyttöjä tällä hetkellä asunutkaan kuin he kaksi.
Yleiset suihkut olivat hieman hämmentäviä varsinkin kun asuntolassa oli niin paljon poikia. Kuka vaan saattoi tulla ja kävellä ohi. Toisaalta suihkussa oli käytävä eikä se nyt niin kamalaa ollut.
Kampukselta ei ollut vielä oikein löytynyt kavereita, eikä Iinankaan kanssa välit olleet lämmenneet sen enempää joten Ada päätti ilahduttaa asuntolaisia ja tilata pitsaa. Pääsisikö sillä tavalla muiden suosioon?
Jonkun asuntolan pojan tyttöystävä kävi säännöllisesti vierailulla. Ada oli hieman kateellinen tytön laihuudesta ja kysyikin tältä vinkkiä.
"Kuule on olemassa semmonen pikalaihduttajan juoma, voin kertoo sulle mistä saat sen ostettua mut älä sano kenellekkään et oot kuullu tän multa" tyttö kuiskasi varovasti.
Jomppe oli myös yksi asuntolan asukkaista. Ada oli huomannut että Jomppe kulki iltaisin joissain tapaamisissa, olisikohan poika jonkin kerhon jäsen? Siitä Ada päätti ottaa selvää. Oli Jomppe myös ihan komean näköinen mutta ei ehkä ihan Adan tyyppiä.
Lukukauden tehtävät Ada päätti aloittaa hyvissä ajoin sillä hän halusi saada kaiken valmiiksi ilman rasittavaa puurtamista ja kiirettä. Jos teki vähän joka päivä jäisi aikaa myös hengailulle ja bilettämiselle.
Jollain kerhotalolla järjestettiin illalliskutsut ja Ada päätti osallistua. Hän kiersi taloa ja mietti miten mahtavaa olisi olla jonkun kerhon jäsen. Ada oli myös käynyt ostamassa itselleen sen pikalaihduttajan ja se oli jopa tepsinyt!
Jomppe oli melkein parempaa seuraa vapaa-ajalla kuin Iina. Jompen mukana Ada pääsi erilaisiin bileisiin. Pingispelin parissa viihdyttiin kyllä melkein paremmin kuin alakerrassa baaritiskillä.
***
Ada oli päättänyt muuttaa tyyliään, koska mielestään hän vaikutti tylsältä ihmiseltä. Eihän kukaan kampuksella oikein ollut kiinnostunut hänestä.
Heti kerhotalolle mentyään Ada tapasi mielenkiintoisen tyypin Manuolan. Manuola oli komea ja karismaattinen herrasmies ja vieläpä kerhon jäsen! Pienen jutustelun jälkeen kävi selväksi se että Manuola jopa muuttaisi samaan asuntoon Adan kanssa, jäsenyys kerhossa oli varma!
Opiskelusta teki vaikeaa sen, että koko asuntolassa oli vain yksi tietokone ja Adaa hieman harmitti ettei ollut kerännyt itselleen rahaa tarpeeksi omaan tietokoneeseen ennen kampukselle muuttamista.
Jokainen aamu oli yhtä hankala. Neljä kurssia heti ensimmäisenä lukukautena mitä hän oli oikein ajatellut? Opiskelu ei ollut sujunut edes lukiossa mallikkaasti niin miten hän oli meinannut pärjätä tälläisen määrän kanssa yliopistossa. Jos tästä kaudesta selvittäisiin Ada aikoi ottaa hieman taukoa opiskelusta ja vähentää kursseja.
Manuola oli yhtälailla saariston lapsi ja näillä kahdella riitti puhuttavaa ja haaveita. Molemmat suunnittelivat muuttavansa Sulaniin opiskelujen päätyttyä.
"En oo varma haluaisinko tehdä rantavahdin hommia vai sitten jotain hanttihommia, siellä saarellahan kyllä riittää siivottavaa ja pelastettavaa" Manuola selitti toiveikkaana.
"Mä oon miettinyt et auttaisin eläimiä. Delfiinit on ainakin rauhoitettuja. Mehän voitais miettiä jos muutettais samaan asuntoon siellä säästyis ainakin rahaa eikös ne oo aika kalliita" Ada vastasi ja unohti muut ihmiset ympärillä.
"Kröhöm... Mehän kuitenkin seurustellaan et tätä Sulaniin muuttoa pitää kyllä vähän miettiä" vaalea tyttö sanoi nyrpeänä. "Ja sitäpaitsi jos me johonkin muutetaan niin muutetaan Manun kans kyllä ihan kahdestaan, ei tarvita kolmatta siihen"
Ai samperi Manullahan oli tyttöystävä... Miten Ada ei ollut tätä aikaisemmin huomannut. Onneksi Nea oli tottunut saamaan kaiken mitä halusi ja Manu oli juuri yksi niistä haaveista.
***
Ensimmäinen lukukausi oli sujunut odotettua huonommin, Ada oli joutunut koeajalle! Niimpä hän päätti vaihtaa asuntoa hieman rauhallisempaan ja pienempään. Asunto oli toki kallis, mutta ehkä tämä auttaisi opiskelussa.
Uusi asunto oli oikein viihtyisä ja muut opiskelijat mukavia. Punapää oli kyllä hieman outo, seurasi joka paikkaan. Olikohan se tyyppi ihastunut häneen? Noh kuitenkin sillä oli viimeinen vuosi menossa joten samassa kämpässä ei tarvinnut asua kauaa.
Nopea katsaus vielä Adan huoneeseen. Hän jakoi sen ihan mukavan pojan nimeltä Daichi kanssa.
Adaa ei oikeastaan kiinnostanut kenenkään muun kuin Daichin seura. Muutenkin muut tässä asunnossa olivat vähän kummallisia.
"öö en oo kyllä ikinä kuullut et kukaan tekisi tollasta", vaalea tyttö ihmetteli ja katsoi Adaa kummissaan.
"No joo sä oot varmaan kuullut et on monta vaimoa ja sillon on monta perhettä. Mut mä haluun olla itse perheen pää, joten miks mulla ei vois olla monta miestä ja monta perhettä. Katselen nytki täältä kokoajan vaihtoehtoja", Ada selitti innoissaan.
Hän oli netistä lukenut juttua moniavioisista perheistä ja kiinnostunut aiheesta. Ehkä vähän liiankin paljon.
"Pidätsäki mua ihan sekopäänä?" Ada kysyi varovasti.
"Hmm... no en mä tiedä. Suhtaudun asioihin aika rennosti. Eikai siinä mitään väärää oo, itse en kyllä haluis asua kaikkien miesten kanssa samassa talossa", Daichi vastasi, laskien matikkaa samalla.
"No siis joo ei tietenkään. Mä oon suunnitellu kaiken valmiiksi. Muutettais Sulaniin eri saarille, silloin mä pääsisin tutustumaan parhaiten joka paikkaan! Ja siis kaikille miehille ostettais omat asunnot, eli mulla olis niinku monta kotia ja kiertäisin niissä kaikissa vuorotellen." Ada vastasi ja katsoi Daichia haaveilevasti.
Vaikka opiskelun piti olla ykkössijalla, Ada käytti aikansa tutkien moniavioisuutta. Hän oli jopa soittanut äidilleen ja kysynyt mielipidettä. Arvatenkin Emily ei ollut kovin innoissaan ja oli käskenyt tyttärensä unohtaa sellaiset typeryydet. Tämähän oli siis hyvä tapa kostaa huono lapsuus.
"Niin mä aattelin et sä voisit olla yksi niistä mun miehistä. Jotenkin susta on tullut tosi läheinen... tai siis voitais vaikka ensin kattoa et pystyisitkö olla mun kanssa ja sitten vasta suunnitella", Ada sopersi.
Daichi punastui hieman mutta väläytti vienon hymyn.
"Oon otettu et oot aatellu mua, mut en vielä tiedä mitä teen elämälläni. Jos haluun hypätä seikkailuun mukaan, tiedän kenelle soitan ensimmäisenä. Ethän pahastu babe, en osaa vielä vastata tähän oikein mitään", Daichi vastasi ja iski silmää.
Eihän Ada voinut pojalle suuttua. Jotenkin hän oli pitänyt poikaa pelkkänä kämppiksenä, mutta hänessä oli jotain. Ehkä tuo vaalea kihara tukka ja luonnonlapsimaisuus sytyttivät Adassa tunteita.
***
Opiskelu oli taas jäänyt aikalailla takaa-alalle. Ada nautti enemmän yliopiston tapahtumista ja mietti sitä miten hänen elämänsä tulisi jatkumaan kampukselta päästyään.
Loppukokeet lähestyivät, mutta kampuksella oli paljon muutakin tehtävää mikä Adaa kiinnosti. Hän oli mielestään aluksi opiskellut niin ahkerasti, että nyt pystyi vähän hellittämään otetta.
Kuitenkin läksyt ja esitelmät oli tehtävä ajallaan ja siihen Ada yritti pyrkiä. Esitelmän hän saikin valmiiksi ihan viimeisenä päivänä, mutta myöhästyi sen pitämistilaisuudesta eikä häntä päästetty enää sisälle!
Adalla oli hyvä tunne huomisesta, oli lukukauden viimeinen päivä ja hän oli paiskinut töitä sen eteen että pääsisi kursseista läpi, eikä häntä erotettaisi.
Kuitenkin vaikka yliopistoelämä oli hauskaa ja opiskelu kannattaisi, Ada ei voinut olla miettimättä Sulanin kaikkia saaria ja hänen suurta perhettään. Erityisesti äiti ei ollut innoissaan tästä ideasta, mikä antoi Adalle vain lisäpotkua. Harmiksi kuitenkin valmistuminen tulisi viivästymään koeajan vuoksi, mutta sille asialle ei nyt mahtanut enää mitään.
"Mites teidän arvosanat? Mä sain ainakin nelosia melkein joka kurssista" turbaanipäinen opiskelutoveri tiedusteli muilta.
Puheensorina arvosanoista, tulevaisuudensuunnitelmista, professoreista yms. täytti olohuoneen. Ada katsahti murolautaseensa, asiat eivät olleetkaan sujuneet niin hyvin kuin hän olisi olettanut. Sanoisiko hän jotain vai ei, ehkä parempi pysyä hiljaa ja omissaoloissaan, eihän kukaan näistä tolloista ollut edes kiinnostunut hänestä.
Oli iltamyöhä kun Ada sai pakattua laukkunsa ja väsymys painoi päälle. Huomenna taksi tulisi hakemaan hänet pois täältä ja tämän ajan voisi unohtaa kokonaan. Ainut asia mistä Ada oli kiitollinen, oli se että hän oli tutustunut muutamaan todella mahtavaan ihmiseen. Kämppäkavereita hän ei tulisi hyvästelemään, eihän heillä ollut mitään yhteistä.
*Pitkän lentokonematkan jälkeen*
Heti kotipihaan saapuessaan Ada tunsi lämpimän ilman kasvoillaan, ja oikeastaan koko kropassaan. Vaatteita hänen tulisi käydä ostamassa uusia, jotain mitkä sopisivat tälle saarelle parhaiten. Ympäri vuoden oli kuitenkin lämmintä.
Adalle ei ollut jäänyt muuta, kuin velkaa yliopistoajoista joten millä hän pääsi matkustamaan Sulanille?
"Voi Ada ihana nähdä sinua! Ja olen niin pahoillani, että sinut erotettiin yliopistolta" Toni sanoi ja sieppasi tytön syleilyynsä.
"Hei ihan vaan määräaikaisesti, mutta minusta tuntuu jo nyt siltä että tulen viihtymään täällä paljon paremmin. Kiitos että sain tulla asumaan kanssasi, olet kultaakin kalliimpi" Ada flirttaili.
"Mitä vain prinsessa", Toni vastasi ja iski silmää.
***
Sellaista osaa tällä kertaa, oon pelannut Adan elämää jo eteenpäin ja jossain vaiheessa on luvassa extraosaa siitä miten tyttö lähtee toteuttamaan haaveitaan.
Osasta nyt tuli ehkä vähän lyhyempi mitä olin ajatellut, mutta en halunnut paljastaa enempää :D
Kommentit