Meinasin ensin kirjoittaa ihan "normi"osaa, mutta sitten huomasin, että tarina lähtee hyppimään liikaa ettekä välttämättä pysy perässä, niin otetaan tämä nyt tähän väliin.

 

 

*1.lukukausi*

 

 

3.2.2020_23.50.13.jpg

Nea saapui Foxburyn kampukselle jännittyneenä, löytäisikö oikeaa asuntolaa. Ainut stipendi mikä tytölle myönnettiin, oli ruoka ja juoma 200§. Opintovelkaa piti ottaa heti, mutta Nea ajatteli että valmistuttuaan hän pääsisi korkeapalkkaiseen työhön ja lainat tulisi maksettua pois, heti kun se olisi mahdollista.

Nea käveli kadun päähän ja päätyi umpikujaan. Tämä se täytyi olla, asunto josta hän oli maksanut suolaisen hinnan. Jännittävä nähdä ketähän hänellä oli kämppäkavereina.

3.2.2020_23.51.29.jpg

"Moi sä oot varmaan mun kämppäkaveri, oon Nea Windmill. Aloitan opiskelut nytten tällä lukukaudella ja pääaineeni on kirjallisuus. Oon kyllä myös hyvin kiinnostunut robotiikasta", Nea selitti tytölle innoissaan.

"Ööh joo... Sähän puhut paljon", tyttö mulkaisi mutta hymy kiiri kuitenkin hänen huulilleen. "Mä oon Lanuola Topasna aloitan kans nytten tällä lukukaudella".

Tytöt juttelivat iltamyöhäälle ja miettivät yhdessä mitä kaikkia yliopistoelämä tulisi heille tarjoamaan.

3.2.2020_23.53.12.jpg

Nea oli kuitenkin päättänyt aloittaa opiskelut heti, sillä halusi saada hyvät arvosanat näin alkuun. Ronja Isotalo vieraili talossa usein, oli ilmeisesti Lanuolan joku kaveri.

"Muista et sun pitää tehdä jotain muutakin kuin päntätä, täällä on vaikka mitä bileitä luvassa ja melkein joka ilta!" Ronja hehkutti.

"Joojoo mut läksyt pitää tehdä ensin, en halua osallistua luennolle niin etten tiedä asioista mitään...", Nea puuskahti.

3.2.2020_23.56.49.jpg

Loario Turei oli tällä hetkellä ainut miespuolinen kämppäkaveri. Ei yhtään Nean tyyppiä, mutta kaverina tosi jees. Iltaisin oli mukava istua oleskeluhuoneessa ja kuunnella Loarion viulunsoittoa.

3.2.2020_23.59.15.jpg

Muuttaminen vähän kalliimpaan asuntoon oli hyvä ratkaisu, sillä Nea sai sieltä oman huoneen joka sijaitsi ihan talon nurkassa. Sisustuskin oli Nean mieleen.

4.2.2020_0.00.14.jpg

Lanuolassa oli yksi huono puoli, hän piti bileitä aika usein. Talo oli miltei joka toinen ilta täynnä ihan tuntemattomia opiskelijoita. Bileissä ei ollut mitään vikaa, mutta he vaan istuivat olohuoneessa ja juttelivat, ei tanssia, ei musiikkia eikä edes juotavaa.

"Onko teistä kukaan liittynyt vielä mihinkään kerhoon? Kuulin et täälä kampuksella on niitä aika monta", Lanuola selitti ja kyseli tovereiltaan.

Tämä sai Nean mietteliääksi, pitäisikin pitää silmät auki jos näkyisi kerhon jäseniä, joilta voisi asiasta kysäistä.

4.2.2020_18.29.44.jpg

Ensimmäinen lukukausi oli jo vähän yli puolessa välissä. Nea hengaili aika usein robotiikan kerholla värkkäilemässä jotain. Kerhoon sisälle hän ei ollut vielä päässyt, mutta eiköhän sekin aika koittaisi.

4.2.2020_18.33.23.jpg

Kunnes eräänä päivänä kerhotalon sisäpihalla järjestettiin robokilpailut johon Nea sai kutsun.

"Moi oon Turti. Oon huomannut et pyörit aika usein meidän kerhotalolla värkertämässä kaikenlaista. Ootko kuinka kiinnostunut robotiikasta?", vieras poika esitteli itsensä.

"Ööh moi... joo tuota oonhan mä. Oon itseasiassa ajatellut opiskella sitä sivuaineena. Kauheen kiehtovaa ja se et sä saat rakentaa itse", Nea vastasi hieman punastuneena.

"No kuule siinä tapauksessa mä kutsuisin sut liittymään meidän kerhoon. Tässä ois kerhon jäsenpaita ja juliste huonees seinälle. Muista et me sit vihataan Britechesterin opiskelijoita", poika vastas ja virnisti.

"Ai siis vihaatte? Ei mun sisko puhunut mitään... Hän nimittäin opiskelee siellä", Nea vastasi hieman huolestuneena.

"No ei me vihata, kilpaillaan vaan vastaan. Tervetuloa joukkoon", Turti naurahti ja iski silmää.

4.2.2020_18.42.34.jpg

Lukukausi lähestyi loppuaan ja seminaarityöt olivat vielä kesken. Uni painoi päälle, mutta Nealla oli kuitenkin puhtia vielä tarkistaa, korjailla ja parannella niitä ennen palautusaikaa. Vihdoin kun kaikki oli valmista Nea mietti vielä, että olisi voinut saada niistä paremmat, mutta olihan hänellä muita kursseja aikaa tehdä kovemmin töitä, nykyisetkin tuntuivat vähän painavan päälle.

4.2.2020_18.56.13.jpg

Vihdoin ensimmäinen lukukausi oli paketissa ja se menikin ihan keskinkertaisesti

Sanan tulkinta 3

Sivun valloitus +4

Tutkimus, väittely ja kriittinen ajattelu -3

Lukukauden arvosanaksi muodostui +3 joka oli myös yleisarvosana.

 

 

 

*2.lukukausi*

 

 

4.2.2020_19.05.36.jpg

Lukukausi alkoi aika sateisissa merkeissä. Nea oli väsynyt opiskelun määrään ja miettikin pitäisikö hänen ottaa vähän rennommin tällä toisella lukukaudella.

4.2.2020_19.12.14.jpg

Nukkuminen oli välillä hankalaa, jos jonkun muun tietokone oli rikki. Lanuolan oli pakko kirjoittaa ja palauttaa kirjoitelmansa tänään.

"Hei oikeesti, oisit tehny ton ajoissa niin nyt sun ei tarvis sitä yöllä kirjottaa. Mun on pakko nukkua", Nea tokaisi.

"Mä oon ihan hiljaa ja laitan valot kii. En olis voinu missata niitä viimeviikon bileitä, jäit paljosta paitsi kun et tullu", Lanuola vastasi, laittoi valot kiinni ja jatkoi kirjoittamista.

Nea huokaisi ja painoi päänsä tyynyyn.

4.2.2020_19.17.48.jpg

"Katsos mä oon ajatellut osallistua kitaratunneille", Lanuola hihkaisi ja esitteli uutta kitaraansa.

"Hei tosi hieno, et meinaat tehä muutakin kuin bilettää. Mä teen nää kotitehtävät äkkii niin mennään sit vaikka käymään kävelyllä tai voit esitellä tota sun kitaraas paremmin", Nea sanoi ja hymyili kämppäkaverilleen.

4.2.2020_19.22.15.jpg

"Hei kaunokainen, kiva nähdä sua taas täällä", Turti sanoi ja iski silmää.

"Nojoo enhän mä voinut jättää meidän omia bileitä väliin, ajattelin vähä relata tän kauden. Tuleehan noita kausia lisää opiskella", Nea virnisti.

Kaksikko käveli sisälle musiikin pauhatessa ja ihmisten pitäessä hauskaa.

4.2.2020_19.23.50.jpg

Kerhotalon ruokala oli erinomainen ja rauhallinen paikka kun halusi hetkeksi bileistä pois.

"Ai ootko nyt jo lähdössä", keittiötäti kysyi ja hymyili hieman.

"Ei mulle tuli vaan nälkä, en ehtinyt syödä luentojen välissä, aattelin mennä kyllä takaisin vielä", Nea naurahti ja silmäili ruokalistaa. "Voisin tällä kertaa ottaa tota grillattua ahventa, kiitos".

4.2.2020_19.27.06.jpg

Bileissä oli vaikka mitä hauskaa tekemistä ja Nea kadotti ajantajun, taisi johtua liiallisesta juomisesta. Oli parempi keino relata hieman ja jättää opinnot taka-alalle. Turti oli myös todella miellyttävä tyyppi, Nea oli ehkä jopa hieman ihastunut tähän.

4.2.2020_19.51.15.jpg
4.2.2020_19.59.42.jpg

Nea oli aikonut ottaa kaiken irti kampuselämästä ja hankkinut iselleen harrastuksia. Kyllähän kaikki muutkin menivät luennoille tekemättä läksyjään ja silti pärjäsivät opiskelussa niin miksei hänkin.

4.2.2020_20.21.29.jpg

Kerhon tapahtumissa Nea oli tavannut uuden kiinnostavan tyypin, Laurin. Laurilla oli ihanat tummat kiharat hiukset ja tumman silmät, jotka vangitsivat Nean katseen. Tältäkö tuntui rakkaus ensisilmäyksellä. Nea oli kuitenkin hieman ujo tunnustamaan Laurille kiinnostustaan, saatika sitten kysymään mahtoiko pojalla olla jo tyttöystävä.

4.2.2020_20.44.17.jpg

Toisena lukukautena kämppään oli muuttanut uusia tyyppejä vanhojen tilalle. Lanuola Topasna oli ainut ketä oli jäänyt taloon vielä. Aleksi, jota ei paljon bileissä näkynyt patisti Neaa lukemaan joka ilta, mutta Nean ajatukset harhailivat vain Laurissa.

4.2.2020_20.51.49.jpg

"Moi Neea kiva kun kutsuit minut vihdoin käymään" Emily hymyili ja halasi tytärtään.

"Moi äiti! Ihana nähdä sua ja kiva kun jaksoit tulla. Tässä on toinen uusi kämppäkaverini Lanuola Kuresa", Nea hymyili ja esitteli vaalehiuksisen naisen äitilleen.

"Voi kun kiva nähdä. Missäs tää toinen Lanuola on kenestä oot puhunut niin paljon? Hänetkin haluan tavata vielä ja entäs se Lauri?", Emily kyseli.

"Äiti! Ei muiden kuullen", Nea huudahti ja odotti että Kuresa olisi pois paikalta. "Ei me Laurin kans mitään seurustella, nähdään vaan luennoilla ja kerhotalolla, en oo vielä tehnyt lähempää tuttavuutta", Nea jatkoi nolostuneena.

"Hei kai sä nyt oot muistanut kuitenkin opiskella? Opintolainaa on kuitenkin jo aika paljon ja pitäisi vielä pari vuotta opiskella? Ootko saanut uusia stipendejä?" Emily tivasi ja kaksikko jatkoi sisätiloihin.

4.2.2020_20.54.02.jpg

Äidin käynti oli saanut Nean miettiliääksi ja hieman pelokkaaksi. Esitelmä oli vielä tekemättä ja tänään olisi viimeinen päivä, ei mitään mahdollisuuksia saada sitä valmiiksi. Pääsisikö hän edes kursseista läpi.

4.2.2020_21.11.03.jpg

Huomenna tulokset tulisivat ja Neaa jännitti tosi paljon. Opettajat olivat katsoneet häntä siihen malliin ettei varmaan olisi hyviä uutisia luvassa... Tietokoneessakin oli jotain häikkää mutta onneksi Nea osasi korjata vian itse.

4.2.2020_21.19.34.jpg

Olenko minä tuo? Innoitusta elämästä 0

Mistä saa aikaa? 0

Robotiikka: sähkölaamaunet 0

Lukukauden arvosana 0 Yleisarvosana 2+

Nea oli joutunut koeajalle sillä hän ei ollut läpäissyt yhtäkään kurssia tänä lukuvuonna. Hän joutuisi siis käymään kurssit uudelleen ja ottamaan yhden kurssin extraa jos halusi joskus valmistua.

"Ei voi olla totta... Mitä äitikin tähän sanoisi? Nyt aloitan taas opiskelut ja jätän humpuuttelut sitten viimeiselle vuodelle", Nea puuskahti ja käveli kohti asuntolaa.

 

 

***

 

 

4.2.2020_16.50.03.jpg

Talvi tuli nopeasti ja Nea päätti, jotta oli aika vähän lomailla ja käydä kotona.

"Voi rakas lapsi, miten sinä täällä? Anna kun äiti halaa", Emily oli innoissaan. "Siis eikö sulla ole nyt kursseja vai miten pääsit käymään?"

"Joo meillä on tässä vähän lomaa niin ajattelin tulla käymään kun en muuten ehdi. Miten sulla ja Felixillä täällä sujuu?", Nea tiedusteli.

4.2.2020_16.50.38.jpg

"Oikeastaan äiti, tulin siksi että jätin yliopiston kesken", Nea vihdoin sai sanat suustaan.

"Sinä teit mitä?" Emily kysyi ihmettyneenä.

"No siis eka vuosihan meni ihan hyvin, toisena vuonna en päässyt mitään kursseja läpi ja stressi oli niin kova. Tajusin ettei opiskelu ole ollenkaan minun juttuni... Olisi pitänyt huomata se jo silloin kun en lukiossakaan pärjännyt. Toisaalta me saatiin Laurin kanssa vuokra-asunto San Myshunosta. Ajateltiin et ollaan siellä vähän aikaa ja etsitään töitä. Ostetaan sitten vasta oma talo kun saadaan mun opintovelat maksettua", Nea kertoi juurta jaksaen.

"Voi ei... Olisit rohkeasti kertonut vain aiemmin miltä sinusta tuntuu, olisin tietenkin ollut tukenasi. Ihana kuulla että teillä menee Laurin kanssa noin hyvin!" Emily sanoi mielissään vaikkakin hieman surullisena.

 

 

***

 

 

13.2.2020_13.15.26.jpg

Matkustelun jälkeen Nea vihdoin löysi oikeaan paikkaan. Vähän häntä jännitti, joko Lauri oli ehtinyt paikalle ja miten heidän elämänsä alkaisi. He olivat sopineet muuttavansa asuntoon kämppäkavereina ja katsovansa kehittyisikö tilanne mihinkään suuntaan. Selvää kuitenkin oli, että kipinää parin välillä oli.

13.2.2020_13.23.22.jpg

"No mites sun äiti suhtautu?" Lauri uskaltautui kysymään.

"Aluksihan se vaikutti vähän järkyttyneeltä, mutta lupas olla mun tukena. En tiedä miksi et kertonut heti, ollaan äitin kanssa niin hyvissä väleissä", Nea selitti.

13.2.2020_13.24.19.jpg

Yhtäkkiä kesken parin juttelin, puhelin pirisi. Nea otti puhelimen taskustaan, "outo numero", miettien hiljaa mielessään, mutta vastasi kuitenkin.

"Ihanaa kiitos tiedosta, näemme siis maanantaina!" Nea hihkaisi puhelimeen ja katkaisi linjan. Lauri katsoi Nea hieman kysyvästi, mutta melkein arvasi mitä puhelimessa oli puhuttu. "Sain töitä sieltä laboratoriosta, minusta tulee tieteilijä!" Nea huudahti ja halasi Lauria.

Eipä mennyt aikaakaan, kun Lauri sai myös töitä insinöörinä.

 

 

***

 

 

13.2.2020_13.34.35.jpg

Parin yhteiselo oli lähtenyt sujumaan hyvin ja välit olivat lämmeneet todella paljon.

13.2.2020_13.35.44.jpg

Lauri olikin ehdottanut Nealle, että he rupeaisivat seurustelemaan eivätkä tapailisi enää muita. Toisaalta eihän Nea ollut edes käynyt treffeille kenenkään muun kanssa, sellainen ei ollut käynyt mielessäkään.

13.2.2020_13.38.00.jpg

Vaikka pariskunta haaveili oman talon ostamisesta se ei ollut vielä mahdollista, rahaa oli kerättävä lisää ja näillä näkymin tyydyttävä kerrostaloasuntoon.

13.2.2020_13.53.50.jpg

"Siis nyt mulla menee hermo, HEI ihan oikeesti!!! Vaikka te kuinka rakastatte toisianne ei sitä tarvitse koko rappukäytävälle kailottaa", Nea huusi ja hakkasi naapurin ovea.

13.2.2020_13.55.41.jpg

Ovesta tulikin pian ulos pyyhkeeseen pukeutunut nainen, jolla ei ollut harvainta aavistusta mitä Nea tarkoitti.

"Noh tuota noi teidän makuuhuoneleikit kuuluvat koko taloon varmasti. Ihan kiva, et tykkäätte toisistanne mut olkaa jatkossa vähän hiljempaa", Nea selitti hieman vihaisena.

"Siis apua! En tajunnut, että se kuuluu teille asti. Anteeksi", naapuri oli häpeissään.

22.2.2020_22.30.10.jpg

Laboratoriossa Nea viihtyi melkein yhtä paljon, kuin kotonaan. Työkaverit vaikuttivat todella mukavilta ja ohjeistivat Neaa aina kun pystyivät.

22.2.2020_22.31.53.jpg

Kokeiden teko ja tutkinta oli Nealle jo ihan selvää ja helppoa. Toki hän oli myös opiskellut tähän paljon yliopistoaikana.

22.2.2020_22.37.10.jpg

Koneiden käytössä ja tarvitsi vielä vähän ohjeistusta. Pomo oli kuitenkin huomannut Nean panostuksen ja antanut tälle ylennyksen.

23.2.2020_2.19.28.jpg

"Kyllä tämä asunto on ihan kiva, mutta käy teille kohta liian pieneksi. Miten on muuten alkuraskaus sujunut?" Emily kysyi innokkaana.

"Just katottiin meidän varoja, et päästään pian muuttamaan. Ollaan tehty tarjous yhdestä talosta Newcrestissä. Ihan hyvin, oli kyllä alkuun vähän järkytys, kun lääkäri kertoi että sielä on enemmän kuin yksi lapsi", Nea selitti naureskellen.

23.2.2020_2.37.44.jpg

Nean vatsa paisui valtavaksi, pariskunta odotti innolla perheenlisäystä. Nea tietenkin kävi loppuunasti töissä, sillä heidän asuntotarjous oli hyväksytty ja nyt vielä kun lapset olivat tulossa rahaa tarvitsi.

23.2.2020_2.46.57.jpg

Ennenkuin pariskunta pääsi muuttamaan, synnytys alkoi hieman etuajassa.

23.2.2020_2.50.21.jpg
23.2.2020_3.29.14.jpg
23.2.2020_3.29.22.jpg
Lapsia tulikin kolme kerralla, kaksi poikaa ja yksi tyttö. Nico (mustat hiukset), Alex (punaiset hiukset) ja Ida. Lapset perivät Nealta ihonvärinsä. Sukunimeksi lapsille annettiin Haapala, Laurin mukaan.

23.2.2020_14.34.45.jpg

Ida oli luonteenpiirteeltään hurmuri ja muutenkin tosi suloinen ja ihana tyttö. Alex taas puolestaan oli todella itsenäinen lapsi ja viihtyi myös omissa oloissaan. Nicosta kuoriutui katraan villein ja vallaton lapsi.

23.2.2020_14.36.34.jpg

Melkein kaikki oli pakattu huomista ajomatkaa varten, lapset piti saada ajoissa nukkumaan sillä matka oli kuitenkin sen verran pitkä ja raskas. Huomenna perhe pääsisi omaan kotiin.

 

 

***

 

 

23.2.2020_14.59.35.jpg
23.2.2020_14.59.48.jpg

Talo oli sopivan suuri perheelle. Yhdestä huoneesta piti vielä remontoida lapsille yhteinen makuuhuone, heidän kasvaessa mietittäisiin sitten järjestelyä uudelleen. Piha oli tyhjä, mutta heillä olisi aikaa rakentaa siitäkin omannäköinen.

23.2.2020_15.16.07.jpg
23.2.2020_15.17.55.jpg

Lapset viihtyivät myös uudessa kodissa loistavasti, sillä tilaa leikkimiselle oli todella paljon.

 

 

***

 

 

Tää oli nyt vähän tälläinen pikaosa, koska lapsista tuli otettua vähemmän kuvia. Lupaan kuitenki kirjotella osaa näistä vielä. Eli tästä voitte nyt päätellä kenestä tulee perijä ;) Ehkä vähän sit harmitti, kun nää kolmoset syntyi ja heistä tuli niin suloisia et ois ollu kyllä perijämatskua! Ja vielä kun toi vaalea iho periytyi.