Mulla on lisäosia tällähetkellä paljon enemmän lisää ja ladattuja myöskin. Näette sitten tarinan edetessä :)

***

Kolmoset viihtyivät hyvin uudessa kodissaan. Talo oli aika iso ja vanha, joten aina kun talvi lähestyi taloa oli hieman hankala lämmittää. Onneksi perhe oli vaatevarustuksella varautunut kylmyyteen.

Vaikka pikkuiset olivat kaikki luonteeltaan erilaisia, he vaativat samallalailla huomiota vanhemmiltaan. 

Lauri eli elämänsä parasta aikaa. Hänellä oli ihana naisystävä ja kolme maailman parasta lasta. Joulu lähestyi kovaa vauhtia ja Laurilla oli suuria suunnitelmia tulevaisuuden varalle.

Vaikka Nico oli vallaton ja vikkelä lapsi, oli pojalla myös paljon tahtoa opetella uusia asioita. Parhaiten Nico kuitenkin viihtyi isänsä seurassa.

"Kun lapset menevät päiväunille, tuodaan lahjat nopeasti kuusen alle", Nea sanoi ja asetteli valoja kuuseen.

"Mä käyn hakemassa ne, laitoin paketit eteisen kaappiin piiloon. Lapset eivät jaksa aukaista sitä ovea", Lauri naurahti.

Nean mennessä nukuttamaan kolmosia Lauri hiipi eteiseen ja alkoi kantaa paketteja kuusen alle. Lauri oli ylpeä siitä, miten he olivat saaneet kaikki lahjat ostettua ja paketoitua ajoissa.

Nea alkoi puolestaan valmistaa joulupäivän juhla-ateriaa. Kinkku tuoksui koko talossa ja hyvältä tuoksuikin.

Kolmosten herättyä päiväunilta Nea puki lapsille juhlavaatteet ylle ja oli aterian aika. Vanhemmat halusivat näyttää lapsille, että joulu oli vuoden tärkein juhla ja perheen paras aika viettää se yhdessä. Ihme kyllä kaikki lapset söivät ja käyttäytyiväy hienosti. Joululaulut soivat taustalla vanhasta radiosta ja tunnelma oli erinomainen.

Nea oli ylpeä pojistaan. Hän oli varma että pienokaisista tulisi parhaat kaverit ja kaveruus kestäisi läpi elämän.

Iltaan asti ei tietenkään jaksettu odottaa, lahjat oli avattava jo iltapäivällä. Lapset katselivat innoissaan paketteja, mikä kuului kenellekin.

"Uut nukke!" Ida kiljahti ja alkoi miltei itkemään.

"Mää tain autton", Nico hykerteli ja juoksi leikkimään autollaan.

Nea ja Lauri katselivat onnellisena lastensa touhuja. He olivat niin onnellisia yhdessä. Vielä oli yksi yllätys näyttämättä lapsille, nimittäin talvitaaton oli aika saapua hyvin pian.

"Noniin onkos täällä ollut kilttejä lapsia?" Talvitaatto kysyi nauravasti ja katseli jännittyneitä lapsia. Ainoastaan Nico uskalsi mennä hieman lähemmäs.

"Oottekos saanut jo paljon lahjoja? Ette ikinä usko, mutta toin teille lisää lahjoja", taatto naurahti ja sai kaikki lapset innostumaan.

Ida oli ainut joka pysytteli hieman kauempana Talvitaatosta, mutta kyllä tyttökin innostui kun lahjoista tuli puhe.

Nea ja Lauri eivät olleet kertoneet vielä lapsille, että heille oli alkuvuodesta syntymässä uusi pikkusisarus. Viimein lapset nukahtivat onnellisena uusien lelujen kanssa ja pariskunta sai aikaa olla kahdestaan.

"Nea-rakas. Päivähän oli täydellinen, vai mitä olet mieltä?" Lauri kysyi ja suukotti naistaan poskelle.

"Olet niin kultainen, rakastan sinua niin paljon", Nea sanoi ja rutisti miestään.

"Teet päivästäni vielä täydellisemmäs, jos lupaat mennä kanssani naimisiin. Nea olet elämäni rakkaus, vaikka juttumme alkoikin hieman hitaasti kypsymään. Teethän minusta maailman onnellisimman miehen?" Lauri kysyi ja polvistui.

"Voi kulta! Tietenkin menen kanssasi naimisiin! Rakastan sinua niin paljon", Nea vastasi myöntävästi.

Talvi alkoi olla lopuillaan ja niin myös Nean raskaus. Koko perhe odotti tulevaa vauvaa innolla.

Lauri ja Nea olivat päättäneet, että tämä saisi olla heidän viimeinen lapsensa. Perheeseen syntyi tyttö, joka sai nimekseen Vera Haapala.

Samoihin aikoihin kolmosten syntymäpäivät lähestyivät ja lasten oli aika kasvaa lapsiksi, sekä aloittaa koulunkäynti.

***

Kesä oli lämmintä aikaa ja vihdoin perhe sai käyttää uutta grilliään.

Vanhasta kylpyhuoneesta remontoitiin Idalle oma huone, sillä tyttö tarvitsi omaa aikaa itselleen.

Vaikka elämä oli ihanaa Nea oli kuitenkin väsynyt, mutta samaan aikaan onnellinen että Vera oli heidän viimeinen lapsensa ja vauvavuosi olisi pian ohi.

Ida oli luova lapsi ja seinät täyttyivätkin tytön piirrustuksista.

Verasta kasvoi suloinen taapero ja tytössä oli paljon samaa näköä, kuin isoveljessään Alexissa.

Ida tykkäsi myös viulunsoitosta. Tyttö oli myös aktiivinen ulkonaliikkuja ja tulevaisuudessa hän halusi tutustua kasveihin ja puutarhanhoitoon.

Veran sisarukset olivat päivisin koulussa, mutta onneksi pikkuinen viihtyi kotona silti hyvin. Tyttö oli melkein naimisissa tablettinsa kanssa. Sen kautta hän oppi kuitenkin piirtämään ja puhumaan joitain uusia sanoja.

Kesäloma alkoi häämöttää ja loppukokeiden aika oli ensiviikolla. Lapset pänttäsivätkin mieluusti kotinsa terassilla, kun pieni tuulenvire viilensi kuumana päivänä.

Kesänalku oli myös hyvin kuumaa aikaa ja Laurille sattui vahinko. Vahinko olikin vähän isompi ja keittiö oli ilmiliekeissä. Onneksi Lauri sai itse tilanteen hallintaan eikä kukaan loukkaantunut.

***

Aika kului ja kolmosten oli aika astua teini-ikään.

Ida sai tavoitteekseen suuret sukujuuret ja bonusluonteenpiirteeksi kotihiiri. Muita luonteenpiirteitä tytöllä oli laiskuri ja musiikin ystävä.

Alexin tavoite oli tietokonenero ja bonuspiirre nopea oppija. Muita piirteitä olivat perfektionisti ja snobi.

Nico muistutti lapsista eniten isäänsä Lauria. Nicon tavoite oli kehonrakentaja ja bonuspiirre nopea aineenvaihdunta. Muut piirteet ovat kulinaristi ja ulkoilmasim.

Ida halusi osallistua Veran kasvattamiseen ja yritti opettaa siskolleen yksittäisiä sanoja. Sanat olivat ehkä kuitenkin vähän liian vaikeita, sillä taapero vain tuijotti kortteja kulmat kurtussa.

Nico ja Alex viihtyivät vieläkin hyvin keskenään. Vaikka pojat koulussa kiusoittelivat toisiaan tytöistä, kotona tunnelma oli leppoisa.

Ida keskittyi tulevaisuuden haaveeseensa ja alkoi harrastaa kukkasidontaa. Ida oli kuullut, että joku taitava puutarhuri oli saanut olkiukon herätettyä henkiin ja halusi itse onnistua siinä myös.

Verasta kasvoi nätti tyttö ja miltei kalpeampi kuin sisaruksistaan. Tavoitteena tytöllä oli haaveissaan olla seurapiirisim ja piirteeltään hän oli siisti.

Vera oli tottunut yksinolemiseen, sillä olihan hän ollut jo aiemmin. Huomenna alkaisi koulu ja tyttö oli siitä hyvin innoissaan.

Alex oli lukiossa tavannut kiinnostavan tyypin. Oona Spencer-Kimin. Alexilla oli haaveissa tytön kanssa yhteinen tulevaisuus.

Xander ei pystynyt olla ajattelematta Rohania ja heidän viimeistä kohtaamista. Rohan oli ainut, joka piti häntä normaalina ja myös piti hänestä juuri sellaisena kuin Xander oli. Ainut mutta tilanteessa oli enää se, kuinka Xander kertoisi suhteestaan vanhemmilleen.

"Hetkonen odotas nyt... Mitä tässä tehtävässä oikein sanotaan. Nyt tuli totaalinen black out", Felix sanoi ja katsahti poikaansa.

"Isä hei, se on ala-asteen matikkaa. Just vasta lopetit yliopiston niin kai sä nyt mua osaat auttaa", Lucas naurahti ja katsoi epätoivoisesti murtolukuja.

"Joo tottakai, odotas nyt vaan kun virkistän muistiani", Felix jatkoi ja selasi työkirjaa.

Xander oli myös alkanut lenkkeillä ja kohottaa omaa kuntoaan. Hän halusi pysyä hyvänä, että Rohan ei muuttaisi mieltään heidän suhteensa suhteen.

Felix oli vihdoin löytänyt mieluisaa työtä läheiseltä tukikohdalta. Haaveena oli päästä uran huipulle ja kohota avaruussalakuljettajaksi.

***

Matkalla partiotapaamisesta kotiin Xander päätti poiketa Rohanin luona. Tällä hetkellä he näkivät vain koulussa.

"Siis miten sä kehtaat ees tulla tänne?? Mun vanhemmat on kotona, et sä voi noin vaan rynnätä tänne. Mitä jos ne näkee meidät", Rohan tiuskaisi ärsyyntyneenä.

"Siis en nyt ihan ymmärrä", Xander vastasi todella hämmentyneenä. "Siis tuota... minulla oli vain ikävä sinua. En tajua tätä sinun pompottelua. Joka toinen päivä olet erimieltä ja toisinaan taas syöksyt päälleni. Et arvaa miten kohtelet minua", Xander vastasi itku kurkussa.

"Halusin muutenkin tuoda sinulle tämän", Xander sanoi ujona ja ojensi Rohanille ruusun.

"Anteeksi Xander... Ei ollut tarkoitus olla vihainen. Vanhempani voivat pian tulla kotiin ja no tuota he eivät tiedä että pidän pojista. Uskon, että he eivät sellaisesta uutisesta kovin edes ilahdu", Rohan vastasi nolona.

Hetkessä pojat olivat pujahtaneet piiloon katseilta, jotta voisivat olla hetken kahdestaan.

Rohanista tuntui turvalliselta piileskellä yläkerrassa, etteivät hänen vanhempansa pääsisi yllättämään.

"Tuo oli ehkä mahtavinta mitä olen koskaan tehnyt", Xander hihkaisi ja katsoi silmät leiskuen Rohania.

"Niin oli, olen siitä täysin samaa mieltä. Pelottaa vaan, etteivät vanhempani hyväksy tätä. He eivät ole niin hyväsydämisiä kuin sinun omasi", Rohan huokaisi.

"Halusin tuoda sinulle myös tämän", Xander sanoi ja pujotti sormuksen Rohanin sormeen. "Tämä on lupaussormus, tarkoittaa sitä että lupaan olla kanssasi ikuisesti ja mennä vielä jonain päivänä kihloihin ja naimisiin sitten kun olemme aikuisia. Tämä voisi olla meidän pikku salaisuutemme. Jos siis haluat olla poikaystäväni", Xander lisäsi nopeasti ja katsoi Rohania toiveikkaana.

"Salaisuus... hmm... tietysti haluan. Kerrotaan sitten kun minä olen valmis", Rohan sanoi ihastuneena ja suukotti Xanderia.

***

Nyt kun Olivia oli huippuasianajaja, hän pystyi jonkun verran tekemään töitä kotoa ja mikä parhainta pitää myös vapaapäiviä. Aiden rakasti viettää aikaa äitinsä kanssa.

"Xander oikeesti kutsutko tota tanssimiseksi", Joakim naurahti ja katseli veljensä hytkymistä.

"Älä nyt, minä vasta harjoittelen. Kyllä tämä tästä", Xander vastasi jammailun lomassa.

"Näytäpä sinä nyt osaatko itse mitään", Xander huikkasi ja heitti jalkapallon veljelleen. Joakim yritti pomputella palloa niin hyvin kuin suinkin osasi.

"POJAT! Ette pelaa sisällä!", kuului äidin huuto alakerrasta.

Felix oli rakentanut pojilleen pienen kiipeilytelineen talon sivulle. Joakim varsinkin tykkäsi temppuilusta.

Lucas taas mielummin viihtyi viulunsoiton parissa. Poika alkoi olla aika hyvä siinä.

Aidenin viimeiset taaperohetket alkoivat olla käsillä, sillä huomenna juhlittaisiin pojan synttäreitä.

Xander oli ansainnut partiosta viimeisenkin pystin itselleen. Poika oli alkanut myös tutkia eri vaihtoehtoja, mitä voisi opiskella yliopistossa.

Niimpä koitti Aidenin aika kasvaa lapseksi ja myös Xanderin nuoreksi aikuiseksi. Yliopisto täältä tullaan! Xander ei tyyliään muuttanut, sillä piti tämänhetkisestä niin paljon.

Aidenista kasvoi komea nuorukainen, tavoitteenaan motoriset taidot ja luonteeltaan siisti. Tämän hetkinen oma lemppari perijäksi!

Aiden sai pitää alakerran huoneen itsellään, poika kuitenkin viihtyi siellä tosi hyvin.

Xander halusi myös pitää seuraa nuorimmalle veljelleen ja opettaa shakkia, niinkuin oli kaikille muillekin opettanut.

Muutto omaan kotiin tai yliopistoon lähtö olivat Xanderin mielessä miltei päivittäin. Äidin kokkailuja tulisi kyllä ikävä, sillä hän ei itse ollut siinä vielä kovin hyvä. Hyvä kun aamiaisleipä edes pysyi pannulla.

Xander ja Rohan olivat alkaneet olla hieman vapaammin yhdessä, sillä kavereilta heidän suhdetta olisi ollut vaikea salata. Kaverit kuitenkin suhtautuivat uutiseen todella hyvin.

"Kyllä tuo teidän juttu oli huomattavissa jo heti alkumetreillä", haamuksi pukeutunut tyttö naurahti.

Oli Joakimin aika astua teini-ikään. Tavoitteena Joakimilla oli olla musikaalinen nero. Piirteiltään perfektionisti ja hassuttelija. Harmittaa vähän, että tässä kuvassa silmät kiinni, mutta eiköhän tässä tarinan edetessä tule joku kuva eteen missä on silmät auki :D

Vaikka Lucas oli erakko, hän silti auttoi veljeään läksyjen teossa. Olihan hän kuitenkin vanhempi ja viisaampi.

Harvoin koko porukka istui saman pöydän ääressä päivällisellä.

"Äiti oot kyllä loihtinut taas mielettömän aterian", Joakim sanoi ja tuoksutteli ruokaa.

"Vain parasta miehilleni", Olivia vastasi ja iski silmää.

"Taitaa olla aika viimeisiä hetkiä, et ollaan täs yhdessä. Ootko Xander jo ehtinyt pakata kaiken?" Felix kysyi ja katsahti pöydän toiseen päähän.

"Nojoo melkein kaiken. Tuun kyllä sitten usein käymään", Xander hymyili ja kauhoi perunoita suuhunsa.

Elsa oli pysynyt koko Joakimil lapsuuden kuvioissa mukana ja tyttö kävikin Windmilleillä usein kylässä.

"Eikö susta Joakim ole vähän hassua, että ollaan oltu kavereita jo niin kauan", Elsa sanoi ja naurahti hieman hermostuneena.

"No en mä tiedä, ei siinä mitään outoa mun mielestä ole. Pitäisikö olla sitten?" Joakim vastasi ehkä hieman välinpitämättömästi.

Felixin rakentama kiipeilyrata oli yhä kovassa käytössä. Myös Lucas ja Aiden olivat innostuneet siitä ja viettivätkin paljon aikaa yhdessä.

Joakim oli innostunut musiikin ystävä ja oli hommannutkin itselleen kitaran. Joskus hän mietti, että olisipa tyttöystävä kenelle soittaa kitaraa iltaisin.

Felix oli päättänyt kasvattaa itsellensä muutaman puun, jotta saisi jotain ajateltavaa töiden lisäksi, sillä lapset eivät tarvitsisi enää niin paljon huomiota kuin ennen.

Syksy alkoi lähestyä loppuaan ja Xander oli aikonut hävittää kaikki lehdet pihamaalta, jotka hän oli haravoinut.

Oli Olivian aika astua vanhuuteen ja hän tekikin sen arvokkaasti.

"Oletko nyt rakas varma, että pärjäät? Tiedän ettei Felix oikein pidä tästä, mutta olen koonnut sinulle pienen pesämunan. Ethän kuitenkaan ehdi tienata rahaa opiskellessa", Olivia sanoi kyyneleet silmissä.

"Kyllä mä äiti pärjään. Sitäpaitsi Rohan pitää musta huolen. Oon niin kiitollinen, että ootte hyväksyny mut tälläsenä kun oon. Ilman teitä meidän suhde olisi varmaan jo tuhoon tuomittu", Xander selitti melkein yhtä haikeana.

"Voi kultaseni, muista että olet meille tärkeä. Olet aina tervetullut takaisin. Hääkutsua odotellessa, olet erityinen poika", Olivia sanoi ja halasi esikoistaan.

"Kiitos äiti, te ootte mulle myös tärkeitä. Nyt mun on aika lähtee. Rohan odottaa jo autossa", Xander sanoi. Hän katsahti haikeana lapsuudenkotia, mutta oli samalla innoissaan tulevasta.

***

Lucas oli myös innostunut tieteestä, joten vanha pöytä saikin vielä käyttöä.

Se ei ikävä kyllä kestänyt pitkään, sillä Lucasin oli aika kasvaa teiniksi. Olivia katsoi suruissaan, kun taas hänen yhdestä pienestä pojasta kasvaisi mies.

Lucas muistutti aika paljon Joakimia piirteiltään. Lucas halusi oppia ruuanlaittotaidon salat ja ryhtyä mestarikokiksi. Luonteeltaal hänestä tuli myös ahmatti ja ulkoilmaa rakastava.

"Rakas, mitä sinä täällä yksin istut?" Felix kysyi ja katsahti huolestuneena vaimoonsa.

"En tiedä. Tuli jotenkin todella surullinen olo. Kaikki pojat kasvavat niin nopeasti. Mahdatkohan sinäkään enää rakastaa minua, olen jo vanha ja ryppyinen", Olivia ratkesi kyyneliin.

"Tietenkin rakastan, enemmän kuin mitään muuta" Felix vastasi sydämellisesti ja otti vaimonsa syleilyyn.

"Ajattelin vain, kun ei meillä ole ollut yhteistä aikaa edes. Mutta ehkä sitä on nyt enemmän kun lapset ovat isoja", Olivia vastasi haikeana.

Kuten arvata saattoi Elsan ja Joakimin välille syntyi kipinää ja pari oli ihastunut toisiinsa.

Välillä pari jopa lähti koulusta hieman aikaisemmin, että saivat viettää ihan rauhassa kahdenkeskistä aikaa.

Xander edistyi partiolaisissa hyvällä vauhdilla ja olikin päässyt suorituksillaan isompien ryhmään. Merkkejä ei ollut enää paljon kerättävänä, jolloin hän omistaisi kaikki.

Joakimin syntymäpäivät lähestyivät ja Olivia päätti leipoa kakun sen kunniaksi.

Koulussa Xanderi oli tutustunut Olivian siskoon, omaan tätiinsä Aada Spencer-Kimiin.

Kun kakku oli valmis päästiin juhlimaan. Lucas oli innoissaan veljensä syntymäpäivästä.

Joakimista kasvoi oikein komea nuorukainen. Luonteeltaan luova.

Olivia oli kuullut tuttua puhetta ulkoa ja lähtikin ottamaan siitä selvää.

"Isä!", Olivia huudahti ja riensi halaamaan Ericiä.

"Mutta hetkonen mitä sinä täällä teet", Olivia kysyi peloissaan ja perutti taaksepäin.

"Kuulin äidiltäsi, mitä sinulle tapahtui. Olisin toivonut, että olisit tullut kotiin silloin. Onko tämä se lapsi?" Eric kysyi ja katsahti Xanderiin päin.

"Älä nyt lapsen kuullen! Tule sisään niin jutellaan, saat samalla tutustua lapsenlapsiisi", Olivia vastasi ja avasi ulko-oven.

Joakimille rempattiin huone tyhjillään olevasta osasta, ihan Xanderin huoneen viereen.

Xanderi oli myös hyvin luova lapsi ja rakasti piirtelyä. Askartelusta sai myös merkkejä partioon.

Perheen arjen pyörittämisessä ja parissa yliopiston kurssin suorittamisessa oli omat haasteensa. Yleensä kotitehtävät joutui tekemään iltamyöhään.

Lucas oli saanut itselleen mummista juttukaverin. Raukka ei vaan tiennyt, ettei mummi ollut tässä maailmassa enää aktiivisesti mukana. Emilystä oli silti hieno seurata lastenlastensa kehitystä rajans toiselta puolen.

Joakim oli erityisen kiinnostunutu tieteestä ja logiikasta. Aika usein palovaroitin kyllä rupesi soimaan, kun pojan huoneessa kärysi niin kamalasti kokeiden jäljiltä.

Vaikka Joakim yritti olla iso poika, hän pelkäsi silti sängynalushirviötä yhtä paljon, kuin kaikki lapset aikoinaan.

Olivian viimeinen raskaus alkoi olla loppusuoralla.

"Olen ihan varma, että poika potkaisi", Felix tokaisi ja kosketti hellästi Olivian vatsaa.

"Mistä olet niin varma, että se on poika? Toivon kyllä hartaasti tyttöä", Olivia sanoi hieman hermostuneena. "Toki poika on yhtä tervetullut, olen ehkä hieman herkillä", Olivia naurahti lopuksi.

Felix oli lahjoittanut Xanderille yliopistoaikaisen jalkapallonsa, sillä poika kaipasi kovasti aktiviteetteja. Joakimista kun ei oikein ollut Xanderille leikkikaveriksi.

"Kato nyt montako kertaa pystyn pomputtaan? Sunki pitäis kokeilla, voittaisin sut kyllä ihan varmana", Xander virnisti veljelleen.

Olivian oli vaikea jättää töitään, edes viimeisimmillä raskauskuukausilla. Lakiasiat olivat hänelle niin mieluisia, että niistä sai helposti muuta ajateltavaa.

Felix taas haki omaa aikaa lenkkeilystä, sillä olihan arjen stressi purettava johonkin. Lenkillä käydessään Felixin mieleen palasi väkisinkin yliopistosta huonot ajat. Oliko Nea synnyttänyt, ja oliko hän ylipäätään pitänyt lapsen? Mahtoiko hän olla isä lapselle, jota hän ei tuntisi lainkaan?

Xander oli pärjännyt niin hyvin partiossa, että hän oli ansainnut jopa kaksi pokaalia itselleen.

Aina, kun kukaan ei huomannut Xander livahti Lucasin huoneeseen leikkimään leluilla.

Eric oli alkanut käydä useammin tervehtimässä lapsenlapsiaan. Hän oli tajunnut, että oli väärin jättää Olivia yksin ja ajaa hänet pois kotoa. Onneks asia oli korjattavissa poikien kautta, eikä Olivia yhtään vastustellut, että pojat näkisivät ukkiaan.

Viimein koitti kauan odotetun synnytyksen aika. Perheeseen syntyi vielä yksi poika lisää, joka sai nimekseen Aiden.

Aidenin synnyttyä, Lucas vaati vain enemmän äitinsä huomiota. Pojalla oli aina jos jonkinmoista asiaa kerrottavana.

Lucas oli myös hieman ihmeissään ilmaantuneesta huonetoverista, joka saattoi huutaa vaikka keskellä yötä. Voi kun tuo pikkuinen osaisi jutella, pojat olisivat höpöttäneet vaikka puoliyötä, tai ainakin Lucasin mielestä.

Vauvanhoito oli raskasta, mutta Olivia silti salaa toivoi ettei Aiden kasvaisi isoksi.

"Pysythän aina äitin pikku-enkelinä", Olivia leperteli ja silitti Aidenin pikkuisia sormia.

Huolimatta siitä, että pojat olivat hyvin erilaisia he tulivat yllättävän hyvin toimeen.

"Hei mä katon et kukaan ei enää kiusaa sua siellä koulussa", Joakim sanoi vakavana.

"Ethän vaan kerro äitille? En haluu, et se saa tietää", Xander vastasi hieman peloissaan.

"En tietenkään, voit kyllä luottaa muhun!" Joakim sanoi ja halasi veljeään tiukasti.

Ja niinhän tuli aika Aidenin kasvaa taaperoksi. Pojasta tuli ihan erinäköinen, kuin veljistään. Luonteeltaal Aiden oli tietenkin enkelimänen. Todella suloinen tapaus!

Samaan aikaan koitti myös Xanderin ja Lucasin syntymäpäivät. Olivia ei voinut uskoa, että hänen pikkupojistaan olisi kasvamassa jo niin isoja.

Pojista kasvoi oikein komeita tapauksia. Selvästi kyllä huomasi, että Xanderilla oli eri isä, sillä hänen ulkonäkönsä poikkesi muutenkin veljistään, kuin ihonväriltä. Xanderista tuli luonteeltaas reipas ja materialisti. Tavoitteeksi hänelle arpoutui suuret sukujuuret. Lucas taas sai luonteenpiirteekseen erakon, eli viihtyisi todella hyvin yksikseen.

***

Felix oli vihdoin saanut viimeisetkin kurssit suoritettua ja olisi valmistumisen aika. Hieman häntä jännitti näkyisikö Neaa paikalla. Tuttuja kasvoja oli paljon ja myös vanhoja kavereita.

Päivä kului nopeasti juhliessa ja kuulumisten vaihtuessa, eikä jälkeäkään Neasta. Toisaalta Felix oli helpottunut, mutta toisaalta hän olisi halunnut tietää mitä naiselle kuuluu. Tai ehkä pikemminkin lapsen kuulumisia. Olivialle Felix ei ollut pystynyt kertoa vieläkään mitään.

***

Xander oli iltaisin alkanut selailla deittisivustoja, mutta oikein mikään ei häntä miellyttänyt.

"Tykkään tummista hiuksista ja nää tytöt on tosi nättejä, mutta jokin tässä ei nyt täsmää. En vain viehäty heistä romanttisessa mielessä. Kai täällä sivuilla nyt edes yksi olisi josta pitäisin", Xander mietti mielessään ja selasi sivuja miltei paniikinomaisesti.

Loput pojista taas yrittivät joka ilta saada Aidenin nukkumaan ennekuin Olivia ehtisi töistä kotiin. Loppujenlopuksi koko touhu meni pelkäksi nauruksi ja sen jälkeen Xander ärähtäisi yläkerrasta ja käskisi pojat omiin huoneisiinsa.

Jääkaapin oveen oli tehty lukujärjestys kuka pojista hoiti, tiskit, roskat, pöydänkattamisen yms. kodin yhteiset tehtävät.

"No mites, onko siellä lukiossa yhtään nättejä tyttöjä?" Felix kysyi kiusoittelevasti.

"Älä jaksa. En mä oo mitään parisuhdetta itselleni katsellut", Xander pyöräytti silmiään.

"Näen kyllä sun sivuhistorian joka ilta. Kannattais varmaan poistaa jos et haluu et kukaan muu näkee", Felix vastasi ovelasti.

Xander lipesi nopeasti paikalta kyyneleet silmissään ja kaivoi puhelimen taskustaan. Eihän Felix voisi tietää mitä hän käy läpi tällä hetkellä, kun hän ei oikein itsekkään tiennyt. Xander arpoi uskaltaisiko laittaa viestiä, mutta päätti olla rohkea ja ottaa asiasta selvää.

"Voitaisko tavata viikonloppuna. Mulla olis tärkeetä puhuttavaa."

Lapset olivat kasvaneet jo niin isoksi, että vanhemmille jäi myös aikaa keskenään. Oliviasta oli välillä tuntunut siltä, että Felix vältteli häntä, mutta nyt se tunne oli tipotiessään.

Felix ei ollut yhtään huomannut millainen vaikutus hänen puheillaan oli Xanderiin, vaan keskittyi nyt siihen mikä häneltä oli muiden poikien kohdalla näkemättä. Kehittyminen ja kasvaminen.

Tästä syystä Felix ei ollut ottanut itselleen työpaikkaa vielä, sillä hän halusi viettä mahdollisimman paljon aikaa Aidenin kanssa. Tällä hetkellä he pärjäsivät paremmin kuin hyvin pelkästään Olivian palkalla.

Joakim oli tutustunut koulussa tyttöön nimeltä Elsa. Elsa asui eri kaupungissa, mutta kävi hänen kanssaan samaa koulua.

"Tuutsä huomenna taas samaan aikaan? Voidaan käydä kattoos sit onko toi pato tuolla joessa pitänyt", Joakim kysyi ja katsahti Elsaan.

"Äiti sanoi et meillä on huomenna tärkee illalle, jotku niiden kerhon jäsenet tulee paikalle niin mun pitää olla kotona. Mut käviskö ylihuomenna?" Elsa kysyi ja katsoi samalla kännykkäänsä. "Oikestaan mun täytyy kyllä jo mennä, äiti on laittanut viestii", Elsa jatkoi huudahti heipat ja lähti juoksemaan kohti läheistä bussipysäkkiä.

"Hei kiva et sä pääsit tulemaan. Tää voi olla ehkä vähän noloa, mut halusin selvittää tän jutun", Xander sanoi ja katsahti samalla maahan.

"No eise voi mitään niin vakavaa olla ettet voisi siitä mulle puhua", Rohan väläytti hymyn mutta muuttui vakavaksi samantien kun huomasi miten paljon asia Xanderia ahdisti.

"Siis kun, mä tykkään susta enkä voi sille mitään. Siis tykkään susta enemmän kuin kaverina. En tajuu onko mussa jotain vikana", Xander jatkoi nolona.

Rohan otti Xanderia hellästi kädestä kiinni. "Ei sussa mitään vikaa ole, mutta hei puhutaan tästä joskus toiste. Mun täytyy lähteä ennenkuin joku huomaa et oon täällä", poika jatkoi nopeasti ja lähti jättäen Xanderin kuistille.

***

Vapaapäivinään Felix oli remontoinut hänen ja Olivian makuuhuoneen, vanha järjestys oli muistuttanut häntä liikaa Emilystä.

Viikonloput kuluivat oikein rattoisasti vanhan shakkilaudan ääressä. Näistä kahdesta oli tullut miltei ylimmät ystävykset.

Aiden ei veljiensä pelistä ymmärtänyt oikein mitään ja olisi aina halunnut sotkea tai syödä pelinnappulat, joten pojat hartauttivat pikkuveljeä tabletin avulla.

"Kiva et uskalsit tulla käymään. Kaikki muut nukkuu jo. En oikein tiedä mitä sä tarkoitit viimeksi", Xander sanoi samalla hymyillen, mutta samalla hieman peloissaan.

"Tätä", Rohan sanoi ja veti Xanderin itseään lähemmäs. Xander tunsi Rohanin huulet omiaan vasten ja onnellisuuden tunne täytti hänet. Tätä sen täytyi olla, tosirakkaus.

Vaikka Xander myös viihtyi paljon omissa oloissaan, hän rakasti äitinsä seuraa. Joakim oli vielä niin pieni ettei hänen kanssaan voinut vielä leikkiä.

Emilystä oli paljon apua Olivialle ja Emily kyllä mieluusti hoiti pikkuista Joakimia. Pojat jakoivat tällä hetkellä yhteisen huoneen alakerrasta.

Aina kun pojat nukkuivat päiväunia Olivialla oli aikaa laittaa taloa kuntoon. Tälläisessä taloudessa siivottavaa kyllä riitti.

Pian koittikin aika, jolloin molemmilla pojilla oli syntymäpäivät. Olivia päätti pitää ne vaan perheen kesken, eikä kutsua muita vieraita.

Xanderista tuli kasvaessaan tyytyväinen taapero ja kasvissyöjä. Tavoitteeksi hänelle arpoutui luovuus. Pikkuisesta Joakimista tuli hurmuri, niinkuin kaikista talon miehistä aikoinaan.

Vaikka Emily oli hoitanut myös Xanderia ja Xander kutsui Emilyä mummiksi, Joakim silti sulatti mummin sydämen. Huomasi helposti, että he olivat verisukua.

Xander odotti innolla koulunalkua ja sitä, että tutustuisi uusiin ihmisiin. Iltaisin kun oli Joakimin nukkumaanmenoaika, Xander istui sängynreunalla ja kertoi Joakimille itse keksimiään tarinoita.

Xander oli myös siitä erikoinen lapsi, että hän halusi osallistu kotitöihin ja auttaa äitiään.

Olivia saikin hieman enemmän vapaa-aikaa itselleen. Raskauskiloja oli vaikea karistaa, mutta raitis ilma myös piristi naista. Perheen pyörittäminen miltei yksin ja töissä käyminen kävivät ajan kanssa raskaaksi.

Joakim viihtyi myös välillä yksikseen lelujen parissa ja Emily usein seurasi ylpeänä pojanpoikansa leikkejä.

Aina vaan kun oli mahdollista Felix palasi kampukselta perheensä luokse. Tai Olivia ainakin kuvitteli niin. Felix oli välillä käyttäytynyt hieman erikoisesti, ihan kuin mies välttelisi häntä.

Lasten kanssa Felix viihtyi paremmin kuin hyvin. Olihan Joakim opetettava sanomaan "iskä".

Xander oli liittynyt partioon. Koulussa oli hyvin vähän sellaisia lapsia kenen kanssa Xander olisi tullut toimeen. Pojat usein pilkkasivat Xanderia pitkistä hiuksista tai siitä, että hän olisikin oikeasti tyttö. Partio tuntui Xanderista hyvältä, sillä siellä kaikki olivat ystävällisiä.

Mummi oli myös antanut luvan Xanderille käyttää tämän vanhaa onkivapaa. Siitä olisikin hyötyä partioleireillä.

Joka ilta Joakim ei kuitenkaan halunnut, että Xander lukee satuja. Olivia oli huomannut, että uusi raskaus aiheutti Joakimissa ja hieman mustasukkaisuutta.

"Äiti menee taas huomenna töihin, mutta mummi hoitaa sinua. Tulen kyllä takaisin kotiin ennenkö menet nukkumaan", Olivia leperteli pojalle ja antoi suukon tämän poskelle.

Xander oli ottanut tosissaan partiomerkkien keräämisen, sillä hän halusi kohota parempiin ryhmiin. Yksi tehtävistä oli etsiä sammakoita ja aarteita lähiympäristöstä. Mummi oli vikannut pojalle pari paikkaa, mistä sammakoita löytyisi helposti.

Emily oli huomannut tulleensa liian vanhaksi. Kunto ei enää kestänyt ja väsymys painoi päälle. Hän oli elänyt pitkän elämän johon kuului niin ylä- kuin alamäkiäkin. Joskun Emily mietti, että olisipa hän saanut selvitettyä välit Adan kanssa, mutta se taisi olla jo liian myöhäistä. Emily oli liian vanha edes matkustamaan Sulaniin.

Aina kun Xander löytöretkillään löysi jonkun erikoisen kiven tai kepin, hän kääri sen pakettiin ja antoi Joakimille. Vaikka poikien välit olivat hyvät, he molemmat silti tiesivät olevansa aivan erilaisia.

"Tiedätkös Xander, tiedän sinun olevan erilainen kuin muut, älä koskaan epäröi olla oma itsesi", Emily selitti pojalle. "Muista myös, että pidä hyvät välit vanhempiisi ja uskalla kertoa heille kaikki, mikä vaan painaa mieltäsi", Emily jatkoi.

"Kiitos mummi. Olet rakas", Xander hymyili ja halasi Emilyä.

***

Eräänä aamuna Emily tiesi aikansa tulleen. Jalat eivät kantaneet enää ja hän lyyhistyi keittiön lattialle. Elämä vilisi silmissä. Toisaalta Emilyllä oli hymy huulillaan, sillä hän tiesi näkevänsä taas Nikon. Nikon kanssa he saisivat asiat selvitettyä vielä tuonpuoleisessa.

Olivia ja Xander tietysti surivat Emilyn poislähtöä, vaikka tiesivät ettei mummilla ollut enää pitkään aikaa jäljellä. Olivia lähinnä mietti, miten pärjäisi poikien ja uuden tulokkaan kanssa ilman miestään ja Emilyä.

Joakim ei tajunnut tapahtuneesta oikeastaan mitään, sillä oli niin pieni vielä. Xander yritti sanoa, että mummista tuli enkeli, mutta häntä itketti niin paljon ettei siitä tullut mitään.

"Älä ikke", Joakim sanoi ja halasi veljeään.

Emilyn synnytyksen aika oli tullut, taaskaan Felix ei ehtinyt koulukiireiden takia paikalle.

Olivia synnytti terveen pojan, joka sai nimekseen Lucas. Xander taustalla mietti, miten tämä vaikuttaisi hänen ja Joakimin väleihin.

***

Felix oli kuullut äitinsä poismenosta, mutta ei jostain syystä yllättynyt siitä yhtään. Äiti oli elänyt kuitenkin pitkän elämän. Välillä Felixille teki tiukkaa asettaa luennot ja jalkapalloharjoitukset paikoilleen.

Felixia alkoi kiinnostaa myös robotiikka ja niinpä hän osallistuikin hyötybottien kisailuturnaukseen.

Vaikka kouluaikataulu oli tiukka, Felix teki tilaa uudelle harrastukselleen robotiikan parissa. Vapaina iltoina, kun muut lähtivät bilettämään Felix suuntasi kerhotalolle näpertelemään.

Ensimmäinen jalkapallo-ottelu koitti ja Felix asteli itsevarmana kentälle. Peli sujui yllättävänkin ja heidän joukkueensa voitti.

Felix ajatteli mennä opiskelemaan asunnolle, mutta muut saivatkin houkuteltua häneet mukaansa juhlimaan. Felix tiesi, että juhliminen lähti käsistä, mutta tällä kertaa hän oikeasti halusi sitä.

Felix ummisti silmiään, päähän sattui. Hän yritti muistaa eilisestä jotain... ja sitten se muistui mieleen. Nea! Felix avasi silmänsä ja huomasi nukkuvansa kyseisen naisen vieressä. Hän oli tehnyt sen, pettänyt Oliviaa, humalassa.

*muutaman kuukauden kuluttua*

"Mä tiedän et tää tulee yllätyksenä, enkä ajatellu tätä sun kanssa mut siis joo oon raskaana", nainen hymyili ja tarttui Felixiä kädestä.

"Siis mitä", Felix vilkaisi Nean pyöristynyttä vatsakumpua. "Mulla on vaimo ja lapsia kotona! Sä meet ja teet abortin", Felix kavahti.

"Mä luulin et meistä vois tulla jotain! Mä oonki ollu vaan joku toinen nainen sulle", Nea parahti ja juoksi karkuun.

Felix ei voinut uskoa itseään. Miten hän saattoi. Toisaalta se känninen virhe, mutta uskoisiko Olivia sitä. Olihan hän itsekin suostunut elättämään Xanderin vaikkei ollut edes tämän isä. Nea oli luvannut Felixille muuttavansa pois kampukselta, niin kauas ettei Felix ikinä näkisi naista ja lasta. Tämä oli salattava Olivialta, näin oli parempi.

Lukukauden loppu koitti taas vihdoin. Enää oli seminaariesitelmät luvassa ja illan bileet. Felix oli vähän miettinyt jättäisikö menemättä, mutta kun viimeksikin oli niin hauskaa, jos ei loppuillan hölmöilyä oteta huomioon.

Niimpä hän lähti bileisiin ja heräsikin aamulla taas vieras nainen sängyssään. Siinä vaiheessa Felix tajusi, miten hänen on toimittava.

"Hei pojat, oon aatellut lähteä kotiin. Ei mulla oo kun kaks kurssia suorittamatta ja toi eilinen oli kyllä virhe. Mulla odottaa perhe kotona enkä oo kovin hyvä käsittelemään alkoholia", Felix selitti kämppäkavereilleen.

"No hei, mitä tapahtuu yliopistossa jää yliopistoon. Eise toisten naisten kanssa oleminen niin vakavaa ole, kaikkihan sitä tekevät", hattupäinen mies naurahti.

"Meillä on ollut ainakin hauskaa yhdessä. Mene ihmeessä perheesi luo", toinen jatkoi.

***

Felix saapui niin aikaisin kotiin, ettei kukaan muu ollut hereillä kuin Lucas. Felix piteli poikaansa sylissä ja tiesi, että oli tehnyt oikean ratkaisun tullessaan kotiin.

Sillä välin Xander oli hiipinyt pihalle, eikä ollut huomannut matkalaukkuja oven suussa. Pojalle mummin poismeno oli ollut iso juttu, sillä mummi ymmärsi häntä paremmin kuin kukaan muu.

"Voi rakas, mitä sinä täällä teet", Olivia huudahti ja syöksyi halaamaan miestään.

"Tulin kotiin, ei mulla ole kun kaksi kurssia enää suorittamatta, enkä halunnut jättää sua yksin poikien kanssa", Felix vastasi ja rutisti naista.

"Olisit nyt ees sanonut et oot tulossa niin olisin ollut hereillä", Olivia jatkoi hieman nolona.

"Shhh... ei sillä ole mitään väliä kultaseni. Kävin myös ostamassa nää matkalla", Felix sanoi ja kaivoi rasian taskustaan, jossa oli kaksi sormusta. "Mä totesin, et eihän meillä oo edes ketään sukulaisia ketä vois kutsua häihin niin eiköhän vaan mennä tässä ja nyt naimisiin".

Olivia hieman kyseenalaisti asiaa, mutta pitkän keskustelun jälkeen hän suostui. Näin Oliviasta tuli Windmill.

Emily oli myös haamun muodossa saapunut tervehtimään kotiinpalannutta poikaansa.

"Anteeksi poika, että lähdin ennenkö kerkesit tulla takaisin. En vain jaksanut enää ja sitäpaitsi olen saanut Nikon kanssa sovittua", Emily selitti ja halasi poikaansa.

"Äiti eise mitään, olen onnellinen että sinulla on nyt kaikki hyvin", Felix hymyili.

Aika rientää ja koitti Lucasin syntymäpäivät. Hän sai piirteekseen itsenäinen.

Xander oli saanut mummin vanhan huoneen. Välillä hän huomasikin, että sängynalla kummitteli hirviö. Hirviö ei koskaan vain oikein ollut juttutuulella, vaikka poika kuinka yritti.

"Mites minun erityislapseni voi", Emily aloitti ja istui sängyn reunalle.

"No muuten ihan hyvin, mutta kaipaan sua tosi paljon. Haluaisin että olisit oikeasti täällä", Xander vastasi hieman surullisena. "Ja no eihän mulla oo oikein kavereita koulus, tunnen vaan pari tyttöä mut pojat ei haluu olla mun kans. Toisaalta viihdyn kyllä tyttöjen kanssa paljon paremmin", poika jatkoi.

Aamuisin pojat istuivat keittiönpöydän ääressä. Xander teki läksyjä, mitkä olivat eilen jääneet tekemättä ja Lucas söi aamupalaa, Joakim leikki aina omassa huoneessaan.

Lucas oli hirmu innoissaan siitä, että isä oli kotona ja jäi päiväksi sinne. Ei tarvittu ulkopuolista lastenhoitajaa. Vaikka Felixillä oli opiskeltavaa, hän ehti silti leikkiä pojan kanssa.

Pojat uskoivat hyvin isäänsä ja päiväunille meneminen hoituikin helposti, tässä välissä Felix ehti tehdä kurssitehtävänsä.

Olivia oli edennyt asianajajan urallaan hienosti ja pomo myönsikin Olivialle sievoisen bonuksen kovasta työstä.

Olivia oli autuaan tietämätön Felixin todellisesta syystä palata kotiin, perheen arki vaikutti tosi onnelliselta ulospäin, mutta oliko se sitä todellisuudessa?

***

Ada oli siis ottanut lennon itselleen ja suunnannut kohti Sulania. Ainut ihminen, kenet hän tunsi sieltä oli Toni Lorula. Velkaisena ja rahattomana Tonin luokse muutto oli tytön mielestä ainut vaihtoehto. Tonihan otti Adan mieluusti luokseen asumaan.

Tonin asunto sijaitsi saarella nimeltä Lani St. Taz. Saaren kerrottiin olevan idyllinen trooppinen paratiisi, valkohiekkasine rantoineen ja lämpimine, elämää kuhisevine vesineen. Sieltä löytyy myös vehreä viidakko ja ajaton henki.

"Ada olen aina vain pahoillani, että lähdin sillälailla varoittamatta. Tiedän miten tärkeä isähahmo olin sinulle", Toni sanoi nöyrästi.

"No eise mitään, pääasia että olemme nyt yhdessä. En vain halunnut palata sinne enää. Sitäpaitsi ei Felix ole koskaan oikein kaivannut sinua", Ada tokaisi huolettomasti.

"Toivottavasti voin tällä edes korvata kaiken tuskan. Mietin, että pitäisikö minun soittaa Emilylle ja kertoa, että olet turvassa täällä. Hän on varmasti kovin huolissaan sinusta", Toni mietti.

"Ei älä turhaan. En halunnut palata sinne, en ole äitin kanssa oikein väleissä. En pysty enää sen jälkeen, mistä kaikesta hän valehteli. Isän poismeno oli minulle kova paikka, enkä halua muistella sitä enää. Se on täysin äidin syytä", Ada vastasi aika apeana ja katsoi alas.

"No piristäisikö tämä edes sinua?" Toni kysyi ja ojensi tytölle ruusun. "En ole ennemmin huomannutkan kuinka kaunis sinusta on kasvanut, tai siis kyllä jo silloin aiemmin kiinnitin sinuun huomiota, enemmänkin ehkä siihen huolettomaan persoonaasi", Toni flirttaili ja iski taas Adalle silmää.

"Tiedätkös, olet aina kiinnostanut minua enemmän kuin huoltajana, ja sitäpaitsi emmehän me ole edes sukua", Ada vastasi ja lähestyi Tonia.

Toni ei voinut vastustaa kiusausta, sillä hän todentotta oli naisten mies. Suutelun aikaan voitonriemuihin virne ilmestyi Adan kasvoille. Suunnitelma eteni juuri niinkuin sen pitikin.

"Tiedän, että tämä on väärin äitiäsi kohtaan, mutta en saa katsettani irti sinusta. Olemme kuitenkin äitisi kanssa eronneet, joten mitäs sanoisit jos pitäisimme vähän hauskaa?" Toni lirkutteli ja johdatteli Adan makuuhuoneeseen.

***

Maisemat saarella olivat aivan loistavat. Ada tiesi, että oli tehnyt oikean valinnan muuttaessaan Tazille.

Vielä, kun kummallakaan ei ollut vakituisia töitä pari vietti aikaansa mieluusti sukellellen läheisellä koralliriutalla.

"Ootsä nyt varma, et tää on turvallista vauvalle? Ja joko soitit äitillesi? Hän ei varmasti kyllä tule pitämään uutisesta", Toni naurahti hieman hermostuneena.

"Hei älä nyt jankkaa taas tosta. En edelleenkään oo äitille tilivelvollinen ja kaks aikuista saa tehdä mitä itse haluaa. Oon varma et tää lapsi tulee rakastamaan merta yhtä paljon kuin mekin", Ada vastasi ja lähti uimaan koralliriutalle päin.

"Hei pikkuinen, mistäs sinä tänne ilmestyit?" Ada kysyi ja silitti hellästi delfiinin nokkaa.

"Aika kesyjä nää eläimet täällä päin, en usko et avomerellä on ihan tälläistä meininkiä", Toni totesi ja katseli delfiinin menoa.

Läheisellä laiturilla lojui vanha vesijetti, jonka Ada oli kunnostanut itselleen. Miten vapauttavaa olikaan ajella sillä kohti auringonlaskua, nauttia lämmöstä ja maisemista.

"Olikos se Manuola tulossa koska? Osaakohan se poika edes asennoitua tähän tilanteeseen", Toni haukotteli ja kohotti kasvonsa kohti aurinkoa.

"Älä huoli, kyllä mä saan puhuttua sen ympäri. Eikä se oo tässä meillä kuin pari päivää kunnes saadaan etittyä se toinen asunto", Ada vastasi ja istahti itsekin hetkeksi aurinkotuolille.

Ada aikoi toteuttaa suunnitelmansa moniavioisuudesta ja tulevat puolisot oli jo ennalta päätetty. Asiaa vain edisti se, ettei Emily tykännyt yhtään Adan suunnitelmista ja varsinkaan siitä, että Toni olisi yksi perheen miehistä.

***

Arki kului normaalisti. Oikeastaan Toni jo hieman odotti sitä, että Ada muuttaisi lapsen kanssa pois ja hän saisi tehdä rauhassa mitä haluaisi. Toni oli luonteeltaan kuitenkin sitoutumiskammoinen, joten järjestely oli hänestä kuulostanut miltei täydelliseltä. Ada halusi ainakin näin aluksi ottaa lapsen itselleen huollettavaksi.

"Kyllä tää sun maha alkaa olla jo aika iso, syntyisköhän tää pian?" Toni ihmetteli ja tunnusteli Adan vatsaa.

"No ei siihen kauaa enää mene, luulen että sieltä kyllä tulee poika", Ada hymähti ja katsoi Toni silmiin.

"No mut hei otetaan nyt ilo irti vielä tästä kahdenkeskisestä ajasta", Ada iski silmää ja veti miehen perässään suihkuun.

Paikalliset henget olivat Adan kanssa hyvää pataa. Sana moniavioisuudesta oli kiirinyt melkein koko saarelle.

"Syntyvä vauva on poika, jos haluatte miellyttää henkiä antakaa hänelle luonnonläheinen nimi. Näin saat meiltä kaiken onnen tulevien puolisoidesi etsintään", henki kertoi matalalla äänellä.

Seuraavien päivien ajan Ada puntaroi kaikkia vaihtoehtoja.

"Hmm... Sand? Forest? Mikähän mahtaisi olla hyvä. Mites River? River Lorula!" Ada höpisi itsekseen, kooten samalla massiivista hiekkalinnaa.

Koitti synnyttämisen aika. Ada oli halunnut pitää synnytyksen mahdollisimman luonnollisena ilman kipulääkkeitä.

Ja niinkuin henki oli ennustanut. Ada ja Toni saivat pienen poikavauvan, joka sai nimekseen River Lorula.

Tonin ja Adan yhteinen aika alkoi käydä vähiin. Ada oli saanut puhuttua Manuolan puolelleen ja he olivatkin löytäneet uuden asunnon itselleen.

"Älä huoli Toni, palaan kyllä vielä takaisin. Lupasin kiertää kaikissa kodeissa ja sitäpaitsi, tuon Riverin sinulle sitten kun hän on vähän kasvanut ja pärjää omillaan", Ada huokaisi ja katsoi miestä.

***

Toisen asunnon Ada oli hankkinut Ohan'alin kaupungista. Kaupunki oli aikoinaan ollut pieni kalastuleiri trooppisen viidakon ja tyynen laguunin välissä. Vaikka saarella vallitsi todella syvä yhteishenki asukkaiden välillä, Ada huomasi jo ensimmäisen viikon aikana, että kaupunki oli Manuolalle liian vilkas paikka.

Manuola oli tottunut myös ajatukseen, että joutuisi aluksi hoitaa myös muiden lapsia, kuin biologisesti omiaan.

Emily oli kuullut tyttärensä puuhista. Raivo nousi hänen korvistaan, miten tyttö saattoi olla näin vastuuton ja rikkoa perheen näin? Lukuisista yrityksistä huolimatta Emily ei päässyt Adan asuntoon sisälle vaikka kuinka yritti.

"Rakas, tiedän että etsit vaivalla tämän asunnon ja tämä on todella ihana. Haluaisin kuitenkin ehkä vähän rauhallisempaan paikkaan, jos se sinulle siis sopii? Kun aika on oikea, minä voisin muuttaa tuolle kolmannelle saarelle, luulen että sieltä löytyisi hyvä paikka minulle ja jälkeläisilleni", Manu kysyi varovasti.

"Olen vähän huomannutkin, ettet oikein viihdy täällä. Kyllä se minulle sopii, mutta en ole valmis luopumaan lapsista liian pieninä, sitä täytyy sitten vielä miettiä", Ada vastasi hieman haikeana kuitenkin.

"Lapsista puheenollen, River kasvaa pian ja mehän voisimme laittaa aluille nyt sen meidän jälkeläisen", Manu vihjasi.

***

Manu tiesi, ettei pystyisi lähteä jos hän näkisi perhettä vielä kauemmin. Aikainen aamu sarasti, Manu pakkasi tavaransa ja lähti suuntaamaan toiselle saarelle. Adalle hän jätti kirjeen, jossa oli miettinyt tulevan lapsen nimeä ja sitä kun he tapaisivat taas.

Vaikka Ada oli hieman surullinen Manun lähdöstä, hän ymmärsi miestä oikein hyvin.

Uuden lapsen syntymään oli enää vähän aikaa ja Adaa huoletti, miten hän pärjäisi yksin. Onneksi Daichi oli luvannut saapua paikalle, heti vain kun on mahdollista.

Riverin syntymäpäivät ehtivät koittaa ennen uuden tulokkaan syntymää. Luonteenpiirteekseen hän sai itsenäinen.

Riveri oli todella suloinen tapaus, vaikka poika viihtyi hyvin äitinsä seurassa Ada kaipasi tälle silti isähahmoa.

Saarella oli hieman alkeelliset olot, joten sairaudetkin olivat siellä sen mukaisia. Ada oli hieman huolissaan tulevasta lapsesta, jos trooppinen ihottuma vaikuttaisi jotenkin tämän kehittymiseen.

Ihottuma meni kuitenkin nopeasti ohi, joten Ada ajatteli ettei siitä ollut sen suurempaa vaaraa.

Synnytyksen aika koitti ja niinkuin ensimmäiselläkin kerralla Ada halusi pitää tämän yhtä luonnollisena. Ada ja Manu saivatkin poikalapsen, joka sai nimekseen Cliff Kahananui.

Yksi Adan lapsuudentoiveista oli käynyt toteen. Hän oli löytänyt yhdeltä koralliriutalta merenneitolevää ja muuttanut itsensä merenneidoksi syömällä sitä.

Ada oli hyvin onnessaan Daichin saapuessa kaupunkiin. Perhe-elämä helpottuisi huomattavasti.

Daichi oli kyllä ajatellut, etteivät he etenisi suhteessa niin nopeasti sillä olihan taloudessa kuitenkin kaksi pientä lasta.

Mutta oliko miehellä mitään hävittävää? Hän halusi kuitenkin omiakin lapsia, sillä Riverin ja Cliffin aika muuttaa isiensä luo koittaa vielä jossain vaiheessa.

***

Daichi yritti parhaansa pitääkseen perheen tyytyväisenä, mutta ei aina siinä onnistunut. Mies sai tulipalon keittiössä aikaseksi ja niinhän siinä kävi, että tuli levisi kulovalkean tavoin.

"Tulkaa nyt herranjumala joku auttamaan! Mieheni on tulessa!!", Ada huusi hädissään.

Onneksi kaupungissa pidettiin yhtä ja apu löytyi läheltä. Keittiöstä paloi puolet kalusteista, mutta säikähdyksellä selvittiin.

Poikien syntymäpäivä koitti ja Cliffistä kasvoi ihan isänsä kopia. Luonteeltaan Cliff oli ripustautuja.

River taas oli perinyt selvästi ulkonäkönsä ja tuittupäisyyden äidiltään Adalta. Poika oli luonteeltaan myös siisti.

"Koita nyt rakas malttaa, kun tämä lapsi syntyy lähdemme isäsi luo ja saat jäädä sinne asumaan", Ada selitti pojalleen.

"No oli jo aikakin... haluan olla oman perheen kanssa", River tiuskaisi takaisin ja otti toisen palan kakkua.

Muista kuitenkin että Daichi ja Cliffin isä Manu ovat sinusta myös huolehtineet, rakastavat sinua yhtä paljon kuin omia lapsiaankin. Olet kuitenkin tarpeeksi iso jo ja toivon että kunnioitat valintaani elää tälläistä elämää", Ada sanoi hieman toruvaan sävyyn.

"Joo kyllä mä äiti ymmärrän, en vaan jaksa noita vauvoja ja haluan isän luo. Anteeksi", River vastasi. Jos jotain poika uskoi niin äitiään.

"Tää sun vatsahan on ihan valtava. Jos henkien ennustus on taas totta niin täällähän on kaksi lasta", Daichi hymähti ja silitti Adan vatsaa.

"Sen verran vilkkaasti täällä liikutaan, että kyllä mä uskon siellä kaksi asukkia olevan", Ada naurahti ja pussasi Daichia poskelle.

"Mä tiedän et meitä on monta miestä ja monta perhettä, mut silti tiedän et sä tunnet samoin ja haluat toivottavasti tätä. Menisitsä mun kans naimisiin?" Daichi kysyi säteilevästi ja polvistui Adan eteen.

"Voi Daichi, ajattelinkin vähän että etkö edes aio kysyä! Tietysti tulen", Ada hihkaisi ja veti miehen lattialta pois.

Yöllä Ada heräsi koviin kipuihin ja tiesi, että lapset olivat syntymässä. Kaksi poikaa sieltä syntyi, jotka nimettiin seuraavasti: Glenn ja Grove Hasegawa. Synnytyksen jälkeen Ada tiesi ajan tulleen. Hän pakkasi kamat, herätti Riverin ja he lähtivät yhdessä matkustamaan Tonin luo.

***

Varhain aamulla Toni oli hereillä ja tiesi odottaa matkustajia saapuvasti.

"Voi Toni, miten ihana nähdä sinua pitkästä aikaa", Ada huokaisi ja silitti miehen poskea.

"Olen odottanut teitä niin kauan. Olen ikävöinyt rakas sinua! Ja varsinkin sitä, että saan nähdä miten poikani on kasvanut", Toni sanoi ja otti Adaa käsistä kiinni.

"Kultaseni tiedän sen, poikasi on odottanut sinua niin kauan", Ada vastasi.

"En malta odottaa, että saamme lisää lapsia", Toni vinkkasi.

***

Näihin tunnelmiin loppuu ensimmäinen osa perintölinjan ulkopuolelta ;) Mites onko kiinnostus kuulla lisää miten Adan matka jatkuu?

***

Pienessä ajassa oli ehtinyt tapahtua paljon. Olivia kasvoi aikuiseksi, sai stipendejä yliopistoon ja lähti opiskelemaan sinne. Alice synnytti kaksostytöt, mikä olikin Olivialle ihan uusi asia, että hänellä oli sisaruksia. Muutenkin tuntui siltä, ettei Eric-isä välittänyt mistään muusta, kuin avioliitosta mikä odotti Oliviaa kun hän palaisi yliopistolta takaisin.

Ajatus karmi Oliviaa. Hän ei vieläkään pystynyt kertoa Felixille totuutta ja nyt varsinkaan kun he olivat lähdössä opiskelemaan. Mikä pahinta tässä oli, sulhanen olisi odottamassa Oliviaa kampuksella ja he tulisivat asumaan samassa asuntolassa. Felix kuitenkin oli siinä ajatuksessa, että he tulisivat yhdessä muuttamaan Olivian perheen kartanoon.

Emily vanhentui entisestään ja Felix etsikin itselleen uusia harrastuksia, sillä Oliviasta harvoin kuului mitään. Lomillakaan häntä ei paljon näkynyt. Tyttö kyllä tekstaili paljon ja vannoi rakkauttaan, mutta jokin Felixistä ei tuntunut tässä oikealta.

Vai voiko edes sanoa oikealta, ehkä Felixistä tuntui paremminkin siltä että Olivia ei ollut viimeaikoina oma itsensä. Ihankuin joku olisi ohjaillut hänen rakkaansa sanoja ja tekoja. Olivia lupasi aina tulla käymään, mutta kertaakaan tyttöä ei ollut näkynyt. Aina kun Felix olisi halunnut iltaisin jutella pitkiä puheluita Olivialla oli kiire lopettaa. Opiskelijabileet huoh... Felixistä tuntui siltä kuin sekin olisi ollut jokin tekosyy.

Ehkä hän huolehti turhaan. He olivat yhdessä sopineet tämän erikseen opiskelun, sillä Felix halusi korottaa arvosanojaan ja saada mahdollisimman monta stipendiä. Emilyn huonolla palkalla ja heidän perheen huonolla rahatilanteella ei paljon kalliita lukukausimaksuja ja asuntoloita tulisi maksettua.

Viikonloppuisin Felix oli ajautunut hieman huonoon seuraan. Sellaiseen jossa juhlittiin ja käytettiin paljon alkoholia. Felixiä itseä se ei haitannut, sillä sehän oli vain hauskanpitoa. Olihan hän kuitenkin luvannut äidilleen, ettei tämä juhliminen lähtisi käsistä ja Emily oli kyllä heti luvannut puuttua asiaan jos huomaisi mitään merkkejä tälläisestä.

***

Olivia veti syvään henkeä. Viimeiset kolme opiskeluvuotta olivat olleet rankempia kuin koskaan. Vaikka kampukselle muuttaminen pelotti häntä hirveästi, se ei ollut mitään verrattuna tähän mitä oli edessä. Laskettu aika oli lähettyvillä ja Olivia oli kiitollinen Emilylle, siitä mitä tämä oli luvannut tehdä hänen eteensä.

Olivia muistaa sen itkuisen puhelun, kuin eilisen päivän eikä varmaan koskaan tulisi unohtamaan sitä. Tämä oli paras ratkaisu kaikkien kannalta. Samalla äiti ja isä saisivat valita perijän nuoremmista siskoista, talo tai rikkaudet eivät olleet Olivialle niin tärkeät.

"Voi rakas niin ihana nähdä sinut", Olivia ratkesi kyyneliin nähdessään Felixin.

"Luulin, että sinulle on tapahtunut jotain kamalaa, kun äiti soitti että olet muuttamassa meille", Felix sanoi ja oli törmätä Olivian valtavaan vatsaan. "Jos en nyt ihan väärin näe niin sinulla taitaa olla aika paljon myös selitettävää", Felix jatkoi ja otti harha-askeleen sivulle.

"Oletko sinä juonut, haiset ihan viinalta", Olivia tiuskaisi ja meni kauemmas.

"Hei, olin parin kaverin kanssa kaljalla ja se vähän venähti. En olisi ollut jos olisin tiennyt tulostasi", Felix vastasi jo vähän kiukkuisena. "Alahan nyt selittää ennenkuin minullakin menee hermot, tämä tilanne näyttää aika toivottomalta", Felix vain jatkoi riidan haastamista.

"No en oikein tiedä mistä aloittaa... Alunperinhän tämä on äidin ja isän syytä", Olivia vastasi ja parahti itkuun. "Olen salannut tätä sinulta jo niin kauan... olisi pitänyt heti kertoa totuus miksi en esitellyt sinua vanhemmilleni mutta en vain jotenkin pystynyt minua nolotti niin kovasti". Niimpä Olivia aloitti alusta ja kertoi Felixille järjestetystä avioliitosta ja siitä kuinka tämä mies odotti Oliviaa kampuksella.

"Te siis asuitte kolmevuotta yhdessä minun tietämättäni! Teillä on ollut suhde koko tämän ajan ja nyt näköjään lapsikin tulossa. Minä niin odotin sinua takaisin kotiin, olimme kuitenkin luvanneet toisillemme", Felix alkoi jo hermostua. Pettymys loisti hänen kasvoistaan.

"Ei ei ei...", Olivia parahti. "Siis kun... meillä oli tossa yhdet bileet mihin sitten menimme, olin selittänyt tälle Juholle etten olisi menossa naimisiin hänen kanssaan ja että sinä odotat minua kotona. Voi taivas... olin juonut niin paljon, että annoin kaiken tulla ulos. Juho vaikutti tosi ymmärtäväiseltä ja sanoi, että minun pitäisi tietenkin tulla sinun luoksesi ja ettei meidän liitossa olisi mitään järkeä. No jossain vaiheessa minulta on katkennut muista ja oivoi sitten heräsin aamulla huoneestani ilman vaatteita samassa sängyssä Juhon kanssa. Ymmärsin, että hän oli käyttänyt minua hyväkseen kun olin poissa pelistä", Olivia itki vain itkemistään.

Felixin suu venähti auki, mutta sitten raivo palasi takaisin. Nimittäin raivo Juhoa kohtaan. "Minä kyllä käyn näyttämässä sille miehelle taivaan merkit, kukaan ei kohtele naistani noin!!" Felix jylisi.

"Hei rakas, sinä olet juonut. Ehkä on parempi kuitenkin unohtaa tuollaiset puheet. Pari kuukautta tapahtuneen jälkeen huomasin olevani raskaana, enkä vain voinut tehdä aborttia. Halusin karata, tänne sinun luoksesi, koska minusta tuntuu että olen täällä turvassa", Olivia nyyhkytti.

"Ole huoleti rakas, pidän teistä molemmista huolta", Felix sanoi ja kosketti Olivian vatsaa. "Se jätkä saa vielä ansionsa mukaan".

"Eiköhän nyt olisi aika mennä nukkumaan ja puhutaan sitten huomenna lisää", Olivia sanoi ja silitti Felixin poskea.

Seuraavana aamuna Felix nukkui vielä, kun talon naiset olivat jo hereillä.

"Teidän keskustelu meni loppujen lopuksi hyvin? En oikein kuullut kaikkea vaikka kovin yritin", Emily naurahti saadakseen tunnelmaa kevyemmäksi.

"Joo kyllä me saatiin sovittua ja Felix lupasi pitää meistä molemmista huolta", Olivia vastasi ja silitti vatsaansa. "Mietin vain, että onko Felix tehnyt tuota usein? Sanoi käyneensä parilla kaverinsa kanssa mutta aika sekaisin hän kyllä minun mielestäni oli", Olivia kysyi huolissaan.

"No jos totta puhutaan, silloin sinun opiskelujen alkuaikoina hän kävi aika paljonkin. Nyt vain silloin tällöin minun tietääkseni, aika myöhään hän aina tulee kotiin, mutta pitää muistaa että Felix on kuitenkin käynyt töissä samaan aikaan. En usko että tässä on mitään syytä huoleen", Emily rauhoitteli.

***

Adan kanssa välit olivat menneet kokonaan, mutta Emily oli iloinen suhteestaan Neaan. Emily matkusti usein Newcrestiin viikonlopuksi hoitamaan kolmosia.

Lapset olivat aina yhtä innoissaan mummin seurasta. Vaikka Emily oli jo vanha lastenlasten kanssa oleminen piristä häntä todella paljon. Välillä Nea mietti uskaltaisiko pyytää äitiään, ettei tämä vain ylirasitu. Lapset osasivat olla kuitenkin aika vikkeliä.

"Kiitos taas äiti kun tulit, en tiedä mitä tekisin ilman apuasi, olet korvaamaton", Nea sanoi ja halasi äitiään.

"Tietenkin tulen aina todella mielelläni. Saatte te Laurin kanssa levätä ja minä saan viettää laatuaikaa lasten kanssa. Mikä olisikaan sen parempaa!" Emily vastasi vilpittömästi.

***

Synnytyksen aika oli tullut. Olivia synnytti poikavauvan joka sai nimen Xander. Vaikka Felix merkattiin papereihin Xanderin toiseksi huoltajaksi, he päättivät yhdessä antaa pojalle sukunimeksi Olivian tyttösukunimen.

Emilylle rempattiinkin vanhaan tyttöjen huoneeseen oma nurkkaus, joka olisi mummolle sopiva.

Felix opiskeli kovasti, jotta saisi nostettua arvosanojaan. Myös pääsykokeisiin lukeminen vei paljon aikaa. Samaan aikaan hän totutteli uuteen rooliinsa, koti-isä. Vaikka Xander ei biologisesti ollut hänen, lapseen kiintyminen kävi todella helposti.

Vauva-arki sujui helposti, sillä myös Emily hoiti Xanderia todella paljon. Olivia oli ylpeä ollessaan äiti, vaikka Xander oli saanut alkunsa kauheasta tapahtumasta. Olivia tiesi, että oli tehnyt oikean päätöksen pitäessään lapsen.

Koska yliopisto oli jäänyt niin vähästä kesken, Olivia oli ilmoittautunut etäkursseille. Xanderin hoito sujui hyvin, sillä Olivialla oli suorittamatta vain kaksi kurssia niin hän pääsisi valmistumaan. Lähipäiviä oli todella vähän, joten ei tarvinnut edes paljon matkustella.

Aika kului kuin siivillä, ja oli Xanderin aika kasvaa taaperoksi. Pojasta tulikin hurmuri ja aika suloinen tapaus.

Xander oli todella viisas lapsi ja nopea omaksumaan erilaisia taitoja. Olivia aina miettikin mitä kaikkea hänen pojastaan voisikaan kasvaa isona.

Keittiö sai myös vihdoin kauan odotetun remontin ja sitä laajennettiin hieman perheelle sopivan kokoiseksi. Felix oli hyväksytty yliopistoon opiskelemaan ja pian olisi hänen aika matkustaa kampukselle. He olivat Olivian kanssa yhdessä päättäneet, että Felix opiskelisi kolme vuotta yliopistolla ja tarvittaessa sen jälkeen vielä kotona etänä. Näin Felix saisi tarvitsemansa opiskelurauhan.

Kun viimein oli Olivian loppukokeiden aika, Emily vastasi pojan hoidosta. Hän viettikin mielellään aikaa Xanderin kanssa ja opetti tälle uusia taitoja. Xanderin ensimmäinen sana taisikin olla mummi.

Oli Felixin syntymäpäivän aika. Teinistä kasvoikin komea hurmuri, luonteeltaan puoleensavetävä. Felix vaihtoi tavoitettaan ökyrikkaaseen, sillä toivoin saavansa niin paljon rahaa kasaan ettei perheen tarvitsisi huolehtia taloudellisesta puolesta. Felix oli myös hyväksytty yliopistoon opiskelemaan arvostettua tutkintoa Rikollisuus. Mies oli sitä mieltä, että ala oli oikea sillä siellähän ne isot rahat liikkuivatkin.

Viimeisiä hetkiään yhdessä pitkään aikaan pariskunta halusikin viettää kahdenkesken.

"Tiedäthän rakas, kolme vuotta menee oikeasti tosi nopeasti. Keskityn vain opiskeluun, että pääsen teidän luokse nopeasti takaisin. Ja voinhan minä tulla joka viikko käymään, stipendirahoista jää sen verran ylimääräistä", Felix sanoi ja kaappasi Olivian syleilyyn.

"Kyllä minä tiedän kulta, mutta muista nyt sitten pitää myös hauskaakin. Älä liian hauskaa kuitenkaan", Olivia hymähti. Hän ei voinut olla miettimättä Felixin alkoholin käyttöä ja sitä miten mies oli sitä ennen käyttänyt.

"Oon vähän miettinyt, et mitä jos mentäis käymään tuolla suihkun puolella. Tiiän et sua jännittää tälläset hommat sun kokemusten perusteella, mutta mieti lapsi joka oli meidän näkönen. Ihan biologisesti. Ja eihän se haittaa vaikka tulisitkin raskaaksi, ois ainakin jotain tekemistä täällä kotona mua odotellessa muuta kuin työt", Felix lirkutteli ja sai Olivian punastumaan.

***

"Felix-rakas meidän pitäisi oikeasti kohta lähteä, se valmistujaisjuhla alkaa parin tunnin päästä ja pitää vielä viedä sun kamat asuntolalle", Olivia sanoi samalla nauttien hieronnasta.

"Joo lähdetään ihan kohta, halusin vaan vielä puhua jostain ennenkö lähdetään", Felix sanoi salaperäisesti.

Felix veti Olivian sivummalle ja polvistui tämän eteen.

"Nyt kun meille on tulossa yhteinen lapsi ja joudutaan olla erossa toisistamme jonkin aikaa... haluaisinkin sanoa kuinka paljon rakastan sinua babe. Ootte Xanderin kanssa mulle tärkeimmät ihmiset, tietysti äiti myös", Felix hieman naurahti. "Kuitenkin haluan luvata sulle koko mun loppuelämän, menisitkö rakas mun kanssa kihloihin?", Felix jatkoi ja katsoi palavasti Oliviaa.

"Tottakai rakas, tätä mä oon aina halunnut", Olivia hihkaisi kyyneleet silmissä ja veti Felixin ylös lattialta.

"Meistä tulee niin onnellinen perhe", Felix kuiskutti ja silitti Olivian vatsaa.

***

Olivia valmistui ihan ajallaan ja oli saanut töitä suositusta lakifirmasta. Oikeastaan Olivia oli niin hyvä työssään, että pomo oli myöntänyt hänelle suuren palkkiot jo heti kättelyssä. Työ tuntui Olivialle juuri oikealta ja viihtyi töissä vaikka vatsa painoi jo jonkin verran.

Xander alkoi olla jo iso poika, sillä hän viilettikin pitkiä taloa. Välillä Olivia ja Emily miettivät mistä poika sai kaiken energiansa. Xander oli osoittautunutkin todella fiksuksi lapseksi, mutta kyllä hän osasi olla myös suloinen.

Myös Emilylle oli jäänyt hyvin aikaa ja hän olikin palannut vanhan mieliharrastuksen pariin, kalastus. Eipä tarvinnut torilta käydä ostamassa kalaa kun Emily nappasi niitä ihan heidän takapihalta virtaavasta joesta.

Oli tullut Olivian aika synnyttää. Tällä kertaa se tuntui helpommalta ja vieläpä ihan oikealta. Olivia ja Felix saivat pienen pojan, joka sai nimekseen Joakim. Emily oli mielissään saadessaan uuden lapsenlapsen.

Felix ei ollut ehtinyt synnytykseen mukaan, mutta lähti heti matkustamaan perheensä luo kun sai kuulla pojan syntyneen. Myös Xander nautti kun isä tuli käymään kotona.

***

Yliopistolla Felix oli koittanut saada jotain muuta tekemistä juhlimisen sijaan, hän oli ilmoittautunut jalkapallojoukkueeseen.

Opiskelut olivat lähteneet sujumaan hyvin, vaikkakin koti-ikävä oli kova.

Ainut mikä asuntolassa häiritsi Felixiä oli se, että siellä asui myös naisia. Nämä naiset kuitenkin tykkäsivät aika paljon juhlia ja välillä vaeltelivat asunnossa ilman vaatteita.

"No hei, ei se sun vaimos tai mikä lie onkaan tollasesta nyt mitään sano. Ja eihän sun oo pakko sille kertoa, normaalia opiskelijaelämää", Noora naurahti.

Olivia kävi välillä myös katsomassa Felixiä kampuksella. Felix mielummin vei rakkaansa läheiseen baariin istuskelemaan kuin omalle asunnolleen. Olivia ei osannut odottaa että siinä olisi jotain kummallista.

Felix oli haalinut sen verran kursseja itselleen, että työmäärä oli aikamoinen. Onneksi melkein puolet kursseista oli asunnolla suoritettavia verkkokursseja tai seminaariesitelmien palauttamista vaikkakin kyllä niihin kuului myös lähiopetusta vähintään kerran viikossa.

Ensimmäiset jalkapallo-harjoitukset sujuivat hyvin, mutta Felixillä oli kuitenkin parantamisen varaa. Tuntui hyvältä lähteä harjoituksiin iltaisin, kun muut lähtivät juhlimaan. Varsinkin aamulla kun kämppäkaverit eivät jaksaneet lähteä luennoille Felix teki aamulenkin ja alkoi opiskelemaan.

Felix alkoi olla niin hyvä pallon pomputtelussa, että muut kämppäkaverit seurasivat mielissään hänen temppuilujaan ja löivät melkein vetoa missä Felix onnistuu ja missä ei.

Vaikka kuinka Felix yritti paneutua opiskeluun ja tehtävien tekemiseen, siltä hän ei voinut olla salaa kuuntelematta kämppäkavereiden juttuja eri bileistä, missä he olivat olleet.

***

Sellainen osa tällä kertaa. Katsotaan mihin Felix vielä päätyy!

*1.lukukausi*

Nea saapui Foxburyn kampukselle jännittyneenä, löytäisikö oikeaa asuntolaa. Ainut stipendi mikä tytölle myönnettiin, oli ruoka ja juoma 200§. Opintovelkaa piti ottaa heti, mutta Nea ajatteli että valmistuttuaan hän pääsisi korkeapalkkaiseen työhön ja lainat tulisi maksettua pois, heti kun se olisi mahdollista.

Nea käveli kadun päähän ja päätyi umpikujaan. Tämä se täytyi olla, asunto josta hän oli maksanut suolaisen hinnan. Jännittävä nähdä ketähän hänellä oli kämppäkavereina.

"Moi sä oot varmaan mun kämppäkaveri, oon Nea Windmill. Aloitan opiskelut nytten tällä lukukaudella ja pääaineeni on kirjallisuus. Oon kyllä myös hyvin kiinnostunut robotiikasta", Nea selitti tytölle innoissaan.

"Ööh joo... Sähän puhut paljon", tyttö mulkaisi mutta hymy kiiri kuitenkin hänen huulilleen. "Mä oon Lanuola Topasna aloitan kans nytten tällä lukukaudella".

Tytöt juttelivat iltamyöhäälle ja miettivät yhdessä mitä kaikkia yliopistoelämä tulisi heille tarjoamaan.

Nea oli kuitenkin päättänyt aloittaa opiskelut heti, sillä halusi saada hyvät arvosanat näin alkuun. Ronja Isotalo vieraili talossa usein, oli ilmeisesti Lanuolan joku kaveri.

"Muista et sun pitää tehdä jotain muutakin kuin päntätä, täällä on vaikka mitä bileitä luvassa ja melkein joka ilta!" Ronja hehkutti.

"Joojoo mut läksyt pitää tehdä ensin, en halua osallistua luennolle niin etten tiedä asioista mitään...", Nea puuskahti.

Loario Turei oli tällä hetkellä ainut miespuolinen kämppäkaveri. Ei yhtään Nean tyyppiä, mutta kaverina tosi jees. Iltaisin oli mukava istua oleskeluhuoneessa ja kuunnella Loarion viulunsoittoa.

Muuttaminen vähän kalliimpaan asuntoon oli hyvä ratkaisu, sillä Nea sai sieltä oman huoneen joka sijaitsi ihan talon nurkassa. Sisustuskin oli Nean mieleen.

Lanuolassa oli yksi huono puoli, hän piti bileitä aika usein. Talo oli miltei joka toinen ilta täynnä ihan tuntemattomia opiskelijoita. Bileissä ei ollut mitään vikaa, mutta he vaan istuivat olohuoneessa ja juttelivat, ei tanssia, ei musiikkia eikä edes juotavaa.

"Onko teistä kukaan liittynyt vielä mihinkään kerhoon? Kuulin et täälä kampuksella on niitä aika monta", Lanuola selitti ja kyseli tovereiltaan.

Tämä sai Nean mietteliääksi, pitäisikin pitää silmät auki jos näkyisi kerhon jäseniä, joilta voisi asiasta kysäistä.

Ensimmäinen lukukausi oli jo vähän yli puolessa välissä. Nea hengaili aika usein robotiikan kerholla värkkäilemässä jotain. Kerhoon sisälle hän ei ollut vielä päässyt, mutta eiköhän sekin aika koittaisi.

Kunnes eräänä päivänä kerhotalon sisäpihalla järjestettiin robokilpailut johon Nea sai kutsun.

"Moi oon Turti. Oon huomannut et pyörit aika usein meidän kerhotalolla värkertämässä kaikenlaista. Ootko kuinka kiinnostunut robotiikasta?", vieras poika esitteli itsensä.

"Ööh moi... joo tuota oonhan mä. Oon itseasiassa ajatellut opiskella sitä sivuaineena. Kauheen kiehtovaa ja se et sä saat rakentaa itse", Nea vastasi hieman punastuneena.

"No kuule siinä tapauksessa mä kutsuisin sut liittymään meidän kerhoon. Tässä ois kerhon jäsenpaita ja juliste huonees seinälle. Muista et me sit vihataan Britechesterin opiskelijoita", poika vastas ja virnisti.

"Ai siis vihaatte? Ei mun sisko puhunut mitään... Hän nimittäin opiskelee siellä", Nea vastasi hieman huolestuneena.

"No ei me vihata, kilpaillaan vaan vastaan. Tervetuloa joukkoon", Turti naurahti ja iski silmää.

Lukukausi lähestyi loppuaan ja seminaarityöt olivat vielä kesken. Uni painoi päälle, mutta Nealla oli kuitenkin puhtia vielä tarkistaa, korjailla ja parannella niitä ennen palautusaikaa. Vihdoin kun kaikki oli valmista Nea mietti vielä, että olisi voinut saada niistä paremmat, mutta olihan hänellä muita kursseja aikaa tehdä kovemmin töitä, nykyisetkin tuntuivat vähän painavan päälle.

Vihdoin ensimmäinen lukukausi oli paketissa ja se menikin ihan keskinkertaisesti

Sanan tulkinta 3

Sivun valloitus +4

Tutkimus, väittely ja kriittinen ajattelu -3

Lukukauden arvosanaksi muodostui +3 joka oli myös yleisarvosana.

*2.lukukausi*

Lukukausi alkoi aika sateisissa merkeissä. Nea oli väsynyt opiskelun määrään ja miettikin pitäisikö hänen ottaa vähän rennommin tällä toisella lukukaudella.

Nukkuminen oli välillä hankalaa, jos jonkun muun tietokone oli rikki. Lanuolan oli pakko kirjoittaa ja palauttaa kirjoitelmansa tänään.

"Hei oikeesti, oisit tehny ton ajoissa niin nyt sun ei tarvis sitä yöllä kirjottaa. Mun on pakko nukkua", Nea tokaisi.

"Mä oon ihan hiljaa ja laitan valot kii. En olis voinu missata niitä viimeviikon bileitä, jäit paljosta paitsi kun et tullu", Lanuola vastasi, laittoi valot kiinni ja jatkoi kirjoittamista.

Nea huokaisi ja painoi päänsä tyynyyn.

"Katsos mä oon ajatellut osallistua kitaratunneille", Lanuola hihkaisi ja esitteli uutta kitaraansa.

"Hei tosi hieno, et meinaat tehä muutakin kuin bilettää. Mä teen nää kotitehtävät äkkii niin mennään sit vaikka käymään kävelyllä tai voit esitellä tota sun kitaraas paremmin", Nea sanoi ja hymyili kämppäkaverilleen.

"Hei kaunokainen, kiva nähdä sua taas täällä", Turti sanoi ja iski silmää.

"Nojoo enhän mä voinut jättää meidän omia bileitä väliin, ajattelin vähä relata tän kauden. Tuleehan noita kausia lisää opiskella", Nea virnisti.

Kaksikko käveli sisälle musiikin pauhatessa ja ihmisten pitäessä hauskaa.

Kerhotalon ruokala oli erinomainen ja rauhallinen paikka kun halusi hetkeksi bileistä pois.

"Ai ootko nyt jo lähdössä", keittiötäti kysyi ja hymyili hieman.

"Ei mulle tuli vaan nälkä, en ehtinyt syödä luentojen välissä, aattelin mennä kyllä takaisin vielä", Nea naurahti ja silmäili ruokalistaa. "Voisin tällä kertaa ottaa tota grillattua ahventa, kiitos".

Bileissä oli vaikka mitä hauskaa tekemistä ja Nea kadotti ajantajun, taisi johtua liiallisesta juomisesta. Oli parempi keino relata hieman ja jättää opinnot taka-alalle. Turti oli myös todella miellyttävä tyyppi, Nea oli ehkä jopa hieman ihastunut tähän.

Nea oli aikonut ottaa kaiken irti kampuselämästä ja hankkinut iselleen harrastuksia. Kyllähän kaikki muutkin menivät luennoille tekemättä läksyjään ja silti pärjäsivät opiskelussa niin miksei hänkin.

Kerhon tapahtumissa Nea oli tavannut uuden kiinnostavan tyypin, Laurin. Laurilla oli ihanat tummat kiharat hiukset ja tumman silmät, jotka vangitsivat Nean katseen. Tältäkö tuntui rakkaus ensisilmäyksellä. Nea oli kuitenkin hieman ujo tunnustamaan Laurille kiinnostustaan, saatika sitten kysymään mahtoiko pojalla olla jo tyttöystävä.

Toisena lukukautena kämppään oli muuttanut uusia tyyppejä vanhojen tilalle. Lanuola Topasna oli ainut ketä oli jäänyt taloon vielä. Aleksi, jota ei paljon bileissä näkynyt patisti Neaa lukemaan joka ilta, mutta Nean ajatukset harhailivat vain Laurissa.

"Moi Neea kiva kun kutsuit minut vihdoin käymään" Emily hymyili ja halasi tytärtään.

"Moi äiti! Ihana nähdä sua ja kiva kun jaksoit tulla. Tässä on toinen uusi kämppäkaverini Lanuola Kuresa", Nea hymyili ja esitteli vaalehiuksisen naisen äitilleen.

"Voi kun kiva nähdä. Missäs tää toinen Lanuola on kenestä oot puhunut niin paljon? Hänetkin haluan tavata vielä ja entäs se Lauri?", Emily kyseli.

"Äiti! Ei muiden kuullen", Nea huudahti ja odotti että Kuresa olisi pois paikalta. "Ei me Laurin kans mitään seurustella, nähdään vaan luennoilla ja kerhotalolla, en oo vielä tehnyt lähempää tuttavuutta", Nea jatkoi nolostuneena.

"Hei kai sä nyt oot muistanut kuitenkin opiskella? Opintolainaa on kuitenkin jo aika paljon ja pitäisi vielä pari vuotta opiskella? Ootko saanut uusia stipendejä?" Emily tivasi ja kaksikko jatkoi sisätiloihin.

Äidin käynti oli saanut Nean miettiliääksi ja hieman pelokkaaksi. Esitelmä oli vielä tekemättä ja tänään olisi viimeinen päivä, ei mitään mahdollisuuksia saada sitä valmiiksi. Pääsisikö hän edes kursseista läpi.

Huomenna tulokset tulisivat ja Neaa jännitti tosi paljon. Opettajat olivat katsoneet häntä siihen malliin ettei varmaan olisi hyviä uutisia luvassa... Tietokoneessakin oli jotain häikkää mutta onneksi Nea osasi korjata vian itse.

Olenko minä tuo? Innoitusta elämästä 0

Mistä saa aikaa? 0

Robotiikka: sähkölaamaunet 0

Lukukauden arvosana 0 Yleisarvosana 2+

Nea oli joutunut koeajalle sillä hän ei ollut läpäissyt yhtäkään kurssia tänä lukuvuonna. Hän joutuisi siis käymään kurssit uudelleen ja ottamaan yhden kurssin extraa jos halusi joskus valmistua.

"Ei voi olla totta... Mitä äitikin tähän sanoisi? Nyt aloitan taas opiskelut ja jätän humpuuttelut sitten viimeiselle vuodelle", Nea puuskahti ja käveli kohti asuntolaa.

***

Talvi tuli nopeasti ja Nea päätti, jotta oli aika vähän lomailla ja käydä kotona.

"Voi rakas lapsi, miten sinä täällä? Anna kun äiti halaa", Emily oli innoissaan. "Siis eikö sulla ole nyt kursseja vai miten pääsit käymään?"

"Joo meillä on tässä vähän lomaa niin ajattelin tulla käymään kun en muuten ehdi. Miten sulla ja Felixillä täällä sujuu?", Nea tiedusteli.

"Oikeastaan äiti, tulin siksi että jätin yliopiston kesken", Nea vihdoin sai sanat suustaan.

"Sinä teit mitä?" Emily kysyi ihmettyneenä.

"No siis eka vuosihan meni ihan hyvin, toisena vuonna en päässyt mitään kursseja läpi ja stressi oli niin kova. Tajusin ettei opiskelu ole ollenkaan minun juttuni... Olisi pitänyt huomata se jo silloin kun en lukiossakaan pärjännyt. Toisaalta me saatiin Laurin kanssa vuokra-asunto San Myshunosta. Ajateltiin et ollaan siellä vähän aikaa ja etsitään töitä. Ostetaan sitten vasta oma talo kun saadaan mun opintovelat maksettua", Nea kertoi juurta jaksaen.

"Voi ei... Olisit rohkeasti kertonut vain aiemmin miltä sinusta tuntuu, olisin tietenkin ollut tukenasi. Ihana kuulla että teillä menee Laurin kanssa noin hyvin!" Emily sanoi mielissään vaikkakin hieman surullisena.

***

Matkustelun jälkeen Nea vihdoin löysi oikeaan paikkaan. Vähän häntä jännitti, joko Lauri oli ehtinyt paikalle ja miten heidän elämänsä alkaisi. He olivat sopineet muuttavansa asuntoon kämppäkavereina ja katsovansa kehittyisikö tilanne mihinkään suuntaan. Selvää kuitenkin oli, että kipinää parin välillä oli.

"No mites sun äiti suhtautu?" Lauri uskaltautui kysymään.

"Aluksihan se vaikutti vähän järkyttyneeltä, mutta lupas olla mun tukena. En tiedä miksi et kertonut heti, ollaan äitin kanssa niin hyvissä väleissä", Nea selitti.

Yhtäkkiä kesken parin juttelin, puhelin pirisi. Nea otti puhelimen taskustaan, "outo numero", miettien hiljaa mielessään, mutta vastasi kuitenkin.

"Ihanaa kiitos tiedosta, näemme siis maanantaina!" Nea hihkaisi puhelimeen ja katkaisi linjan. Lauri katsoi Nea hieman kysyvästi, mutta melkein arvasi mitä puhelimessa oli puhuttu. "Sain töitä sieltä laboratoriosta, minusta tulee tieteilijä!" Nea huudahti ja halasi Lauria.

Eipä mennyt aikaakaan, kun Lauri sai myös töitä insinöörinä.

***

Parin yhteiselo oli lähtenyt sujumaan hyvin ja välit olivat lämmeneet todella paljon.

Lauri olikin ehdottanut Nealle, että he rupeaisivat seurustelemaan eivätkä tapailisi enää muita. Toisaalta eihän Nea ollut edes käynyt treffeille kenenkään muun kanssa, sellainen ei ollut käynyt mielessäkään.

Vaikka pariskunta haaveili oman talon ostamisesta se ei ollut vielä mahdollista, rahaa oli kerättävä lisää ja näillä näkymin tyydyttävä kerrostaloasuntoon.

"Siis nyt mulla menee hermo, HEI ihan oikeesti!!! Vaikka te kuinka rakastatte toisianne ei sitä tarvitse koko rappukäytävälle kailottaa", Nea huusi ja hakkasi naapurin ovea.

Ovesta tulikin pian ulos pyyhkeeseen pukeutunut nainen, jolla ei ollut harvainta aavistusta mitä Nea tarkoitti.

"Noh tuota noi teidän makuuhuoneleikit kuuluvat koko taloon varmasti. Ihan kiva, et tykkäätte toisistanne mut olkaa jatkossa vähän hiljempaa", Nea selitti hieman vihaisena.

"Siis apua! En tajunnut, että se kuuluu teille asti. Anteeksi", naapuri oli häpeissään.

Laboratoriossa Nea viihtyi melkein yhtä paljon, kuin kotonaan. Työkaverit vaikuttivat todella mukavilta ja ohjeistivat Neaa aina kun pystyivät.

Kokeiden teko ja tutkinta oli Nealle jo ihan selvää ja helppoa. Toki hän oli myös opiskellut tähän paljon yliopistoaikana.

Koneiden käytössä ja tarvitsi vielä vähän ohjeistusta. Pomo oli kuitenkin huomannut Nean panostuksen ja antanut tälle ylennyksen.

"Kyllä tämä asunto on ihan kiva, mutta käy teille kohta liian pieneksi. Miten on muuten alkuraskaus sujunut?" Emily kysyi innokkaana.

"Just katottiin meidän varoja, et päästään pian muuttamaan. Ollaan tehty tarjous yhdestä talosta Newcrestissä. Ihan hyvin, oli kyllä alkuun vähän järkytys, kun lääkäri kertoi että sielä on enemmän kuin yksi lapsi", Nea selitti naureskellen.

Nean vatsa paisui valtavaksi, pariskunta odotti innolla perheenlisäystä. Nea tietenkin kävi loppuunasti töissä, sillä heidän asuntotarjous oli hyväksytty ja nyt vielä kun lapset olivat tulossa rahaa tarvitsi.

Ennenkuin pariskunta pääsi muuttamaan, synnytys alkoi hieman etuajassa.

Lapsia tulikin kolme kerralla, kaksi poikaa ja yksi tyttö. Nico (mustat hiukset), Alex (punaiset hiukset) ja Ida. Lapset perivät Nealta ihonvärinsä. Sukunimeksi lapsille annettiin Haapala, Laurin mukaan.

Ida oli luonteenpiirteeltään hurmuri ja muutenkin tosi suloinen ja ihana tyttö. Alex taas puolestaan oli todella itsenäinen lapsi ja viihtyi myös omissa oloissaan. Nicosta kuoriutui katraan villein ja vallaton lapsi.

Melkein kaikki oli pakattu huomista ajomatkaa varten, lapset piti saada ajoissa nukkumaan sillä matka oli kuitenkin sen verran pitkä ja raskas. Huomenna perhe pääsisi omaan kotiin.

***

Talo oli sopivan suuri perheelle. Yhdestä huoneesta piti vielä remontoida lapsille yhteinen makuuhuone, heidän kasvaessa mietittäisiin sitten järjestelyä uudelleen. Piha oli tyhjä, mutta heillä olisi aikaa rakentaa siitäkin omannäköinen.

Lapset viihtyivät myös uudessa kodissa loistavasti, sillä tilaa leikkimiselle oli todella paljon.

***

Tää oli nyt vähän tälläinen pikaosa, koska lapsista tuli otettua vähemmän kuvia. Lupaan kuitenki kirjotella osaa näistä vielä. Eli tästä voitte nyt päätellä kenestä tulee perijä ;) Ehkä vähän sit harmitti, kun nää kolmoset syntyi ja heistä tuli niin suloisia et ois ollu kyllä perijämatskua! Ja vielä kun toi vaalea iho periytyi.

***

Emilyn oli aika kasvaa vanhukseksi. hiukset eivät ihan harmaantuneet, mutta vaalenivat aika reilusti. Mielestäni ihan tyylikäs ja arvokas mummo.

Samaan aikaan myös Neasta kasvoi nuori aikuinen, joka saikin heti pienoisen muodonmuutoksen. Ei mitenkään imarteleva kuva hänestä mutta ihan nätti kuitenkin.

Nea aloitti samantien lukemaan tietoja eri yliopistoista ja laittoi stipendihakemukset vetämään. Felix sen sijaan oli saanut jopa nostettua numeroaan seiskasta kasiin. Pojassa oli selvästi enemmän opiskeluainesta, kuin kummassakaan vanhemmassa siskossaan.

Eipä aikaakaan, kun Felixin syntymäpäivä koitti. Pojastahan tuli tosi komea ilmestys, muistuttaakin isäänsä todella paljon. Tavoitteeksi hänelle arpoutui sielunkumppani. Felix oli valmiina löytämään itselleen elämänpituisen suhteen.

"Felix-rakas, älä nyt kuitenkaan kiirehdi niiden tyttöjen suhteen kaikelle on oma aikansa. Aloita suhde sellaisen kanssa kenestä todella välität, ja kenet hyväksyt vaikka olisi tapahtunut mitä", Emily huokaisi syvään ja selitti pojalleen.

"Mitä äiti oikein tarkoitat? En tietenkään halua leikkiä kenenkään tunteilla, minulle on väliä vain sillä, että rakastamme toisiamme ja haluan olla vain yhden naisen kanssa", Felix selitti ihan tosissaan.

"No siis tiedäthän... isäsi. En vain halua, että toistat samoja virheitä ja särjet jonkun sydämen. Olet kuitenkin fiksu poika", Emily varmisti ja halasi poikaansa.

Vihdoin ja viimein oli koittanut päivä, kun postilaatikkoon tipahti kirje, joka oli osoitettu Nealle.

"Ei hyvänen aika tämä on se!" Nea huudahti katsoessaan postia läpi. "En tiedä uskallanko edes avata tätä", hän jatkoi ja ryntäsi sisälle.

"Oot sä nyt ihan varma, et haluut mun avaavan tän" Felix kysyi varovasti ja vilkaisi siskoonsa.

"Joojoo mua jännittää liikaa, avaa sä ja kerro mitä siellä lukee", Nea vastasi ja tuijotti takaisin veljeensä.

Felix jo melkein repäisi kuoren auki, mutta sitten hän haistoi palaneen käryä.

"Hei ethän sä nyt polttanut niitä kalatacoja pohjaan?" Felix naurahti.

Nea punastui ja nosti viimeisen tacon tarjoiluastialle.

"Taisi se hieman kärventyä, mutta ei pahasti. Kyllä mä tän vielä opin tekemään yhtä hyvin kuin isä silloin...", samassa Nea laski leuan rintaan. Hän tunsi kuinka kyyneleet täyttivät hänen silmäkulmansa.

"Hei sisko, eise mitään mä voin vaikka syödä sen. Ja tietkö sun isäs ois ollu susta ylpee.... sillä sut on hyväksytty sisään!! Ja oot vielä saanut 700§ edestä stipendejä", Felix hihkaisi ja hyppäsi tuolilta ylös.

"Voi tyttö mä oon susta tosi ylpeä, pelkäsin jo että millä maksetaan sun opiskelut kun eihän tuo mun palkka mihinkään riitä", Emily selitti innoissaan vaikkakin hieman harmistuneena.

"No mites mun opiskelut, oon kyllä niin hyvä koulussa että saan varmasti vielä enemmän stipendejä", Felix sanoi itsevarmana.

"Noh noh te ootte kaikki hyviä jossain, voi rakas pian sä jo lähdet. Tuut sitten usein käymään täällä", Emily jatkoi ja katsahti tyttäreensä.

Nealla oli hieman paha mieli siitä, että äiti oli maksanut kuitenkin Adan opinnot muttei hänen. Toisaalta hänen kuuluisi olla ylpeä siitä, että oli saanut rahat itse kasaan.

"No mut hei, mä opiskelen lisää ja saan varmasti vielä enemmän stipendejä kasaan mun opiskeluaikoina", Nea naurahti ja katsoi perheeseensä.

Vaikka Felix oli heittänyt stipendeistä puoliksi vitsiä, oli osa siitä silti totta. Felix oli kolmesta lapsesta lahjakkain koulussa ja pärjäsi siellä mainiosti. Jopa niin hyvin, että hän sai kympin todistuksen.

***

Joulu oli lähestymäisillään, tällä kertaa Felix ja Emily päättivät viettä sen vain ihan kahdestaan. Neealla oli rästikursseja suoritettavana ja Adasta ei muutenvain ollut kuulunut mitään.

"Ootsä Felix-rakas ihan varma, ettei Ada ole edes jättänyt vastaajaan viestiä", Emiliy kysyi ehkä hieman huolestuneena.

"Itseasiassa oli muuten jättänyt!" Felix tekaisi. "Siinä oli jotain et saarella on niin paljonhyväntekeväisyysjuttuja, ettei pääse tulemaan, harmitteli kyllä kovasti", Felix jatkoi ja nosti laatikollisen kuusenkoristeita äitinsä ulottuville.

Oikeasti Felix oli ostanut Adan puolesta lahjan äidilleen. Sisko oli oikeasti jättänyt viestin vastaajaan, mutta se oli niin törkeä, ettei Felix halunnut äitinsä kuulevan sitä.

"Tiedoks vaan, etten tuu sit jouluks kotiin. Ei vois vähempää kiinnostaa. Leikkikää te vaan onnellista perhettä, mä aion oikeasti luoda sellaisen" piip piip piip

Emilystä oli ihana huomata miten hänen kuopuksestaan oli kasvanut jo mies. Mies joka auttoi jouluvalmisteluissa ja kotiaskareissa muutenkin.

"Kultaseni, tuleeko Olivia kuitenkin käymään illemmalla?" Emily kysyi pojaltaan ja hymyili.

"Joo lupas se tietty tulla, mut tee äiti palvelus äläkä kutsu mua tolla nimellä hänen kuullen", Felix naurahti.

Vaikka Felix oli jo teini-ikäinen, Emily ei halunnut luopua joulupukista. Felixillä ei ollut mitään sitä vastaan, sillä hän huomasi miten joulu sai äidin hyvälle tuulelle.

"Hei äiti, ehkä me joku joulu juhlitaan lastenlasten kanssa", Felix huikkasi ja iski silmää.

***

Myöhemmin Olivia ilmestyi Windmillien oven taakse.

"Hei kaunotar, sä pääsi tulemaan", Felix leperteli ja iski silmää,

"Tottakai mä tulin kun sä pyysit, isä ei kyllä tykännyt kun häivyin vaan, mutta halusin nähdä sut", Olivia vastasi ja punastui hieman.

"Oon kaivannu sua tän loman ajan, toivonu kokoajan et koulu alkais, vaan siks et näkisin sut taas. Tällänen tää meiän talo on, aika vaatimaton teidän lukaaliin nähden, mutta kodikas", Felix selitti silmät leiskuen. Hän ei voinut saada katsettaan irti tytöstä.

"Ei tää on just hyvä, melkein voisin muuttaa tänne", Olivia naurahti kainosti.

Niimpä kaksikko lähti käymään pikaisilla treffeille, läheisessä romanttisessa kattohuoneistossa. Ilta oli mahtava.

"Mun pitäis lähtee jo kotiin takas, äiti odottaa. Ostin sulle kuitenkin lahjan, toivottavasti tykkäät siitä", Felix sanoi ja ojensi vaalenapunaisen paketin tytön käsiin.

"Ai oikeesti? Voi Felix mä en oo ostanu sulle mitään, en olis kyllä oikeesti tarvinnut", Olivia huudahti, mutta otti paketin kuitenkin vastaan. "Oon varma että rakastan tätä lahjaa, avaan sen kotona. Nähdään taas pian", Olivia lisäsi ja muiskautti suukon Felixin poskelle.

***

"Noh? Mites treffit sujui?" Emily uteli.

"No siinähän ne, Olivia antoi mulle oikein poskipusun", Felix hymäili.

"Voi että, niin ihanaa! Se Olivia on kyllä hyvä tyttö, saat siitä vielä kelpovaimon joskus", Emily myhäili.

Illan päätteeksi kaksikko päätti nostaa maljan, sillä Emily oli hakenut Felixin poissaollessa pari pulloa viiniä. Ilta jatkui myöhäälle ja pullot tyhjenivät mukavasti. Emily ei ole ollut näin onnellinen aikoihin.

***

Lumi suli yhtä nopeasti, kuin oli ilmestynytkin. Vihdoin Felix uskalsi lähteä pimeän turvin käymään Olivian kotona.

"Tuu nyt mennään sisälle, miten sä noin salaa tänne hiippailet? Arvaa jos isä sais tietää et oot täällä", Olivia sanoi hieman hermostuneena.

"No hei tuolla on pimeä ei kukaan mua nähnyt kun tulin. Sitäpaitsi teillä on niin iso talo, en usko et kukaan kuulee meitä. En viivy kauaa", Felix vastasi ja väläytti hurmaavan hymyn.

"Mun oli vaan oikeesti pakko nähdä sut", Felix jatkoi ja lähestyi Oliviaa varovasti.

"Voi Felix, oon ajatellut sua päivittäin. Voisimpa kertoa vaan mun vanhemmille susta", Olivia vastasi hieman surullisena.

"Joo mä tiedän, et on vähä liian aikaista kertoa meistä eikä se haittaa mua. Halusin tuoda sulle tän", Felix vastasi ja kaivoi ruusun takkinsa sisältä.

"Voi Felix!", Olivia huudahti ehkä vähä hieman liian lujaa. Voisipa hän oikeasti kertoa Felixille miksi pimitti tietoa vanhemmiltaan. Kyyneleet tulvivat tytön silmäkulmiin kahdesta syystä, siitä että Felix osasi olla niin hurmaava ja yllätyksellinen, ja siitä ettei hän voinut kertoa Felixillekkään totuutta. "Sun pitäis varmaan oikeesti lähtee ennenkö joku näkee meidät, oon varma et isä tai äiti heräs", Olivia kuiskasi ja silitti pojan poskea.

"Joo mä meen kunhan sä eka vastaat mulle... Halusin myös tulla kysymään sulta tai siis... Oon tykänny susta jo tosi kauan ja musta tuntuu et oon rakastumassa suhun. Haluaisitsä olla mun tyttöystävä?" Felix kysyi innoissaan. "Ja niin siis tietysti vielä salaa tässä vaiheessa", hän lisäsi ennenkuin Olivia ehti luulla jotain muuta.

Olivia oli onnellisempi kuin koskaan. Miten hän olikaan saanut vierelleen noin ihanan ihmisen.

"Tietty mä haluun, musta tuntuu et oon myös rakastumassa suhun", Olivia vastasi itku kurkussa.

Pari katsoi toisiaan hetken rakastuneena, kunnes Olivia hivuttautui lähemmäs ja painoi huulensa vasten Felixin huulia. Tunne oli huumaava.

"Nyt hei ala mennä rakas, nähdään taas koulussa", Olivia kuiskasi nopeasti ja antoi vielä uuden pusun.

"Nukuitko hyvin kultaseni? Ihan niinkuin olisin kuullut yöllä jotain ääni alakerrasta? Etkai sä taas kävele unissasi?" Alice kysyi hieman huolestuneena tyttäreltään.

"Heräsin siihen ensin, aivan kuin olisin kuullut jotain puhetta myös", Eric katsahti tyttäreensä kysyvästi.

Isän ilmettä ei oikein voinut tulkita, oliko hän vihainen vai ei? Ja ihan sama mitä selitti, Oliviasta tuntui ettei isä kuunnellut häntä silti ollenkaan.

"No siis tein läksyjä aika myöhäälle, kun tällä viikolla on niin monta palautuspäivää. Tuli sitten nälkä ja lähdin hakeen voileipiä ja jostain syystä kaukosäädin oli lattialla, astuin sitten sen päälle pimeässä ja telkkari lähti pauhaamaan. Anteeks et herätin teidät, tiiän kuinka tärkeetä teidän on saada levätä pitkien työpäivien jälkeen", Olivia sepitti nopeasti.

Olivian vanhemmat olivat rikkaita, siksi he asuivat valtavassa kartanossa. Osa rahoista ja talo oli lähinnä mummin ja papan perintöä. Toki Olivian äiti työskenteli taiteen parissa, se näkyi vahvasti myös talon sisustuksessa. Olivia ei itsekään oikein ollut varma mitä hänen isänsä teki työkseen, jotain sellaista missä tapasi paljon julkkisimejä. Palkkakin oli kyllä sen mukainen.

Olivia ei ollut suostunut kotiapulaisen palkkaukseen vaan halusi yrittää hoitaa omat ruuat ja vaatteiden pesun yms. itse. Aina hän ei kuitenkaan onnistunut siinä kovin mainiosti.

"Tää oli jo toinen tulipalo tänä vuonna, oo kiitollinen et satuin olemaan kotona. Alan nyt vakavasti harkita sitä kotiapulaisen tai hovimestarin palkkaamista", Eric läksytti Oliviaa.

Olivia oli hiljan saanut myös tietää, että heidän perheeseensä saapuisi tänä vuonna uusi jäsen. Alicelle oli tullut yhtäkkinen vauvakuume ja Eric ei voinut muutakuin suostua siihen mitä vaimo halusi. Eric myös ehkä vähän salaa toivoi poikaa, tai edes sellaista lasta joka osaisi käyttää hieman omaa järkeään ja ajatella koko perheen parasta.

Se miksi Olivia ei voinut kertoa Felixistä vanhemmilleen ei suinkaan johtunut siitä, että perheiden välillä oli huomattava ero varallisuuden suhteen. Vaan siksi, että Olivia tulisi jossain vaiheessa perimään tämän kartanon aviopuolisonsa kanssa, joka oli valittu hänelle jo lapsuudessa.

Olivian vanhemmilla oli hieman vanhanaikanen käsitys ja he olivatkin Olivian nuoruudessa "naittaneet" Olivia yhdelle tuttavaperheen pojalla, joka oli siis mies jo nyt.

Olivialla itsellään ei ollut mitään tunteita tätä miestä kohtaan, eikä hän itse pitänyt järjestettyä avioliittoa millään tavalla järkevänä ratkaisuna.

***

Sellaista osaa tällä kertaa. Mulla on nyt tässä niin monta juonenkäännettä pääni sisällä pyöriteltynä et saapa nähdä kuinka moni pääsee tarinan kerrontaan asti mukaan. Sain oikein insipiraatiota taas kirjoittaa tätä. Koitan saada mahdollisimman monta osaa nyt kerralla valmiiksi et turvallisempi pelailla sitten eteenpäin.

Ajattelin nyt kuitenkin että pelailen jokaisella erikseen ton yliopiston, oli nimittäin kyllä sen verran rankkaa jo yhdellä kun en siis vain saanut Adaa aina ajoissa luennoille :D

***

*1.lukukausi*

Ada kasvoi nuoreksi aikuiseksi ja päätti muuttaa tyyliään hieman. Pian taksi tulisi hakemaan hänet ja veisi Britechesterin yliopistolle. Ada oli varannut paikan itselleen opiskelija-asunnosta sillä varat eivät riittäneet omaan asuntoon. Ja olihan se hauskempaa, saisi tutustua muihin opiskelijoihin.

Ilta hämärtyi kun Ada pääsi paikanpäälle. Kampus näytti vanhanaikaiselta mutta mahtavalta! Pääaineekseen tyttö valitsi psykologian.

Asuntola ja huone löytyivät yllättävän helposti. Huoneessa Ada tapasi kämppäkaverinsa Iinan. Heti ensisilmäykseltä Ada päätti että heistä tulisi hyvät ystävät. Asuntolassa ei näemmä muita tyttöjä tällä hetkellä asunutkaan kuin he kaksi.

Yleiset suihkut olivat hieman hämmentäviä varsinkin kun asuntolassa oli niin paljon poikia. Kuka vaan saattoi tulla ja kävellä ohi. Toisaalta suihkussa oli käytävä eikä se nyt niin kamalaa ollut.

Kampukselta ei ollut vielä oikein löytynyt kavereita, eikä Iinankaan kanssa välit olleet lämmenneet sen enempää joten Ada päätti ilahduttaa asuntolaisia ja tilata pitsaa. Pääsisikö sillä tavalla muiden suosioon?

Jonkun asuntolan pojan tyttöystävä kävi säännöllisesti vierailulla. Ada oli hieman kateellinen tytön laihuudesta ja kysyikin tältä vinkkiä.

"Kuule on olemassa semmonen pikalaihduttajan juoma, voin kertoo sulle mistä saat sen ostettua mut älä sano kenellekkään et oot kuullu tän multa" tyttö kuiskasi varovasti.

Jomppe oli myös yksi asuntolan asukkaista. Ada oli huomannut että Jomppe kulki iltaisin joissain tapaamisissa, olisikohan poika jonkin kerhon jäsen? Siitä Ada päätti ottaa selvää. Oli Jomppe myös ihan komean näköinen mutta ei ehkä ihan Adan tyyppiä.

Lukukauden tehtävät Ada päätti aloittaa hyvissä ajoin sillä hän halusi saada kaiken valmiiksi ilman rasittavaa puurtamista ja kiirettä. Jos teki vähän joka päivä jäisi aikaa myös hengailulle ja bilettämiselle.

Jollain kerhotalolla järjestettiin illalliskutsut ja Ada päätti osallistua. Hän kiersi taloa ja mietti miten mahtavaa olisi olla jonkun kerhon jäsen. Ada oli myös käynyt ostamassa itselleen sen pikalaihduttajan ja se oli jopa tepsinyt!

Jomppe oli melkein parempaa seuraa vapaa-ajalla kuin Iina. Jompen mukana Ada pääsi erilaisiin bileisiin. Pingispelin parissa viihdyttiin kyllä melkein paremmin kuin alakerrassa baaritiskillä.

***

Ada oli päättänyt muuttaa tyyliään, koska mielestään hän vaikutti tylsältä ihmiseltä. Eihän kukaan kampuksella oikein ollut kiinnostunut hänestä.

Heti kerhotalolle mentyään Ada tapasi mielenkiintoisen tyypin Manuolan. Manuola oli komea ja karismaattinen herrasmies ja vieläpä kerhon jäsen! Pienen jutustelun jälkeen kävi selväksi se että Manuola jopa muuttaisi samaan asuntoon Adan kanssa, jäsenyys kerhossa oli varma!

Opiskelusta teki vaikeaa sen, että koko asuntolassa oli vain yksi tietokone ja Adaa hieman harmitti ettei ollut kerännyt itselleen rahaa tarpeeksi omaan tietokoneeseen ennen kampukselle muuttamista.

Jokainen aamu oli yhtä hankala. Neljä kurssia heti ensimmäisenä lukukautena mitä hän oli oikein ajatellut? Opiskelu ei ollut sujunut edes lukiossa mallikkaasti niin miten hän oli meinannut pärjätä tälläisen määrän kanssa yliopistossa. Jos tästä kaudesta selvittäisiin Ada aikoi ottaa hieman taukoa opiskelusta ja vähentää kursseja.

Manuola oli yhtälailla saariston lapsi ja näillä kahdella riitti puhuttavaa ja haaveita. Molemmat suunnittelivat muuttavansa Sulaniin opiskelujen päätyttyä.

"En oo varma haluaisinko tehdä rantavahdin hommia vai sitten jotain hanttihommia, siellä saarellahan kyllä riittää siivottavaa ja pelastettavaa" Manuola selitti toiveikkaana.

"Mä oon miettinyt et auttaisin eläimiä. Delfiinit on ainakin rauhoitettuja. Mehän voitais miettiä jos muutettais samaan asuntoon siellä säästyis ainakin rahaa eikös ne oo aika kalliita" Ada vastasi ja unohti muut ihmiset ympärillä.

"Kröhöm... Mehän kuitenkin seurustellaan et tätä Sulaniin muuttoa pitää kyllä vähän miettiä" vaalea tyttö sanoi nyrpeänä. "Ja sitäpaitsi jos me johonkin muutetaan niin muutetaan Manun kans kyllä ihan kahdestaan, ei tarvita kolmatta siihen"

Ai samperi Manullahan oli tyttöystävä... Miten Ada ei ollut tätä aikaisemmin huomannut. Onneksi Nea oli tottunut saamaan kaiken mitä halusi ja Manu oli juuri yksi niistä haaveista.

***

Ensimmäinen lukukausi oli sujunut odotettua huonommin, Ada oli joutunut koeajalle! Niimpä hän päätti vaihtaa asuntoa hieman rauhallisempaan ja pienempään. Asunto oli toki kallis, mutta ehkä tämä auttaisi opiskelussa.

Uusi asunto oli oikein viihtyisä ja muut opiskelijat mukavia. Punapää oli kyllä hieman outo, seurasi joka paikkaan. Olikohan se tyyppi ihastunut häneen? Noh kuitenkin sillä oli viimeinen vuosi menossa joten samassa kämpässä ei tarvinnut asua kauaa.

Nopea katsaus vielä Adan huoneeseen. Hän jakoi sen ihan mukavan pojan nimeltä Daichi kanssa.

Adaa ei oikeastaan kiinnostanut kenenkään muun kuin Daichin seura. Muutenkin muut tässä asunnossa olivat vähän kummallisia.

"öö en oo kyllä ikinä kuullut et kukaan tekisi tollasta", vaalea tyttö ihmetteli ja katsoi Adaa kummissaan.

"No joo sä oot varmaan kuullut et on monta vaimoa ja sillon on monta perhettä. Mut mä haluun olla itse perheen pää, joten miks mulla ei vois olla monta miestä ja monta perhettä. Katselen nytki täältä kokoajan vaihtoehtoja", Ada selitti innoissaan.

Hän oli netistä lukenut juttua moniavioisista perheistä ja kiinnostunut aiheesta. Ehkä vähän liiankin paljon.

"Pidätsäki mua ihan sekopäänä?" Ada kysyi varovasti.

"Hmm... no en mä tiedä. Suhtaudun asioihin aika rennosti. Eikai siinä mitään väärää oo, itse en kyllä haluis asua kaikkien miesten kanssa samassa talossa", Daichi vastasi, laskien matikkaa samalla.

"No siis joo ei tietenkään. Mä oon suunnitellu kaiken valmiiksi. Muutettais Sulaniin eri saarille, silloin mä pääsisin tutustumaan parhaiten joka paikkaan! Ja siis kaikille miehille ostettais omat asunnot, eli mulla olis niinku monta kotia ja kiertäisin niissä kaikissa vuorotellen." Ada vastasi ja katsoi Daichia haaveilevasti.

Vaikka opiskelun piti olla ykkössijalla, Ada käytti aikansa tutkien moniavioisuutta. Hän oli jopa soittanut äidilleen ja kysynyt mielipidettä. Arvatenkin Emily ei ollut kovin innoissaan ja oli käskenyt tyttärensä unohtaa sellaiset typeryydet. Tämähän oli siis hyvä tapa kostaa huono lapsuus.

"Niin mä aattelin et sä voisit olla yksi niistä mun miehistä. Jotenkin susta on tullut tosi läheinen... tai siis voitais vaikka ensin kattoa et pystyisitkö olla mun kanssa ja sitten vasta suunnitella", Ada sopersi.

Daichi punastui hieman mutta väläytti vienon hymyn.

"Oon otettu et oot aatellu mua, mut en vielä tiedä mitä teen elämälläni. Jos haluun hypätä seikkailuun mukaan, tiedän kenelle soitan ensimmäisenä. Ethän pahastu babe, en osaa vielä vastata tähän oikein mitään", Daichi vastasi ja iski silmää.

Eihän Ada voinut pojalle suuttua. Jotenkin hän oli pitänyt poikaa pelkkänä kämppiksenä, mutta hänessä oli jotain. Ehkä tuo vaalea kihara tukka ja luonnonlapsimaisuus sytyttivät Adassa tunteita.

***

Opiskelu oli taas jäänyt aikalailla takaa-alalle. Ada nautti enemmän yliopiston tapahtumista ja mietti sitä miten hänen elämänsä tulisi jatkumaan kampukselta päästyään.

Loppukokeet lähestyivät, mutta kampuksella oli paljon muutakin tehtävää mikä Adaa kiinnosti. Hän oli mielestään aluksi opiskellut niin ahkerasti, että nyt pystyi vähän hellittämään otetta.

Kuitenkin läksyt ja esitelmät oli tehtävä ajallaan ja siihen Ada yritti pyrkiä. Esitelmän hän saikin valmiiksi ihan viimeisenä päivänä, mutta myöhästyi sen pitämistilaisuudesta eikä häntä päästetty enää sisälle!

Adalla oli hyvä tunne huomisesta, oli lukukauden viimeinen päivä ja hän oli paiskinut töitä sen eteen että pääsisi kursseista läpi, eikä häntä erotettaisi.

Kuitenkin vaikka yliopistoelämä oli hauskaa ja opiskelu kannattaisi, Ada ei voinut olla miettimättä Sulanin kaikkia saaria ja hänen suurta perhettään. Erityisesti äiti ei ollut innoissaan tästä ideasta, mikä antoi Adalle vain lisäpotkua. Harmiksi kuitenkin valmistuminen tulisi viivästymään koeajan vuoksi, mutta sille asialle ei nyt mahtanut enää mitään.

"Mites teidän arvosanat? Mä sain ainakin nelosia melkein joka kurssista" turbaanipäinen opiskelutoveri tiedusteli muilta.

Puheensorina arvosanoista, tulevaisuudensuunnitelmista, professoreista yms. täytti olohuoneen. Ada katsahti murolautaseensa, asiat eivät olleetkaan sujuneet niin hyvin kuin hän olisi olettanut. Sanoisiko hän jotain vai ei, ehkä parempi pysyä hiljaa ja omissaoloissaan, eihän kukaan näistä tolloista ollut edes kiinnostunut hänestä.

Oli iltamyöhä kun Ada sai pakattua laukkunsa ja väsymys painoi päälle. Huomenna taksi tulisi hakemaan hänet pois täältä ja tämän ajan voisi unohtaa kokonaan. Ainut asia mistä Ada oli kiitollinen, oli se että hän oli tutustunut muutamaan todella mahtavaan ihmiseen. Kämppäkavereita hän ei tulisi hyvästelemään, eihän heillä ollut mitään yhteistä.

*Pitkän lentokonematkan jälkeen*

Heti kotipihaan saapuessaan Ada tunsi lämpimän ilman kasvoillaan, ja oikeastaan koko kropassaan. Vaatteita hänen tulisi käydä ostamassa uusia, jotain mitkä sopisivat tälle saarelle parhaiten. Ympäri vuoden oli kuitenkin lämmintä.

Adalle ei ollut jäänyt muuta, kuin velkaa yliopistoajoista joten millä hän pääsi matkustamaan Sulanille?

"Voi Ada ihana nähdä sinua! Ja olen niin pahoillani, että sinut erotettiin yliopistolta" Toni sanoi ja sieppasi tytön syleilyynsä.

"Hei ihan vaan määräaikaisesti, mutta minusta tuntuu jo nyt siltä että tulen viihtymään täällä paljon paremmin. Kiitos että sain tulla asumaan kanssasi, olet kultaakin kalliimpi" Ada flirttaili.

"Mitä vain prinsessa", Toni vastasi ja iski silmää.

***

Sellaista osaa tällä kertaa, oon pelannut Adan elämää jo eteenpäin ja jossain vaiheessa on luvassa extraosaa siitä miten tyttö lähtee toteuttamaan haaveitaan.

Osasta nyt tuli ehkä vähän lyhyempi mitä olin ajatellut, mutta en halunnut paljastaa enempää :D

***

Lapset oli hyvästelty. Kirje kirjoitettu. Nyt oli vaan aika mennä. Niko lyyhistyi vessan lattialle. Elämä vaan vilisi silmien edessä. Hän muistaa niin elävästi kun tapasi Emilyn ensimmäistä kertaa. Nainen oli ollut kiehtova ja täynnä elämää. Heillä oli ollut kemiaa alusta lähtien. Aikojen saatossa se kemia oli kadonnut. Perhe-elämä ei ollutkaan niin ruusuista ja varsinkaan tämä paljastunut suhde. Se oli suurin syy sille miksi Niko teki näin. Hän vain toivoi että Ada voisi joskus antaa hänelle anteeksi ja ymmärtäisi miksi isä päätyi tälläiseen ratkaisuun.

"Olen pahoillani rouva Windmill, tämä näyttää itsemurhalta pahasti. Ainakin jäähyväiskirje kertoo sen"

Emily ei voinut uskoa korviaan kun viikatemies ojensi kirjeen hänelle. Niko kertoi siinä kuinka heidän elämänsä oli mennyt alamäkeä jo tovin. He eivät olleet huomioineet toisiaan ja tämä salasuhde oli romahduttanut Nikon mielenterveyden. Mies myös toivoi kirjeessään, että Emily voisi tyttärille kertoa mitä todellisuudessa oli tapahtunut.

Toni oli luvannut tulla käymään heti kun Emily kertoi tapahtuneesta.

"Näätkö mitä me ollaan tehty?" Emily itki ja melkein huusi Tonille. "Nyt mun lapsilla ei oo enää isää, miten mä kerron tän niille? Ollaan toimittu tosi typerästi. Tää on oikeastaan sun vika!"

"Emily rakas... Ei me voitu tietää tälläistä" Toni vastasi hiljaa surumielisesti.

Emily vain itki itkemistään. Toni otti naisen hellään syleilyyn. "Kaikki tulee vielä järjestymään, usko mua rakas" Toni kuiskasi.

Tonin lähdettyä Emily lukittui vessaan. Ihan kuin hän olisi tuntenut Nikon läsnäolon siellä. Miten tässä oli käynyt näin? Kaikki mitä Emily oli ikinä halunnut hän oli saavuttanut sen ja myös pilannut sen tavoittelemalla jotain parempaa. Emily veti syvään henkeä ja päätti että oli aika kertoa lapsille heti. Isi ei tulisi enää takaisin. Mutta oma osansa tästä tragediasta saisi jäädä salaisuudeksi, ainakin toistaiseksi.

Vaikka Ada oli vasta lapsi hän kyllä ymmärsi tilanteen vakavuuden. Isähän oli kertonut lähdöstään ennen tätä. Hän oli hyvästellyt ja Ada ei ollut sitä tajunnut. Miten isä pystyi jättämään hänet. Ada oli samaanaikaan vihainen mutta silti suru otti suurimman osan tunteista.

Viikot kuluivat ja oli Nean synttäreiden aika. Nätti tyttö (mielestäni jopa nätimpi kuin Adasta XD) Piirteeksi tytölle arpoutui ulkoilmasim.

Viikot kuluivat ja haikea tunnelma leijui Windmilleillä. Perhe vietti paljon aikaa yhdessä. Perheellä näytti olevan nyt läheiset välit. Siksi Emily olikin miettinyt kertoisiko koskaan tytöille totuutta isän poismenosta.

Emily oli antanut tytöille luvan nukkua hänen makuuhuoneessaan, sillä tytöt eivät uskaltaneet nukkua yksin. Ehkä syy oli myös hieman siinä ettei Emily halunnut nukkua noin isossa sängyssä yksin.

Emilyn oli aika mennä elämässä eteenpäin. Ei sureminen tai kotona kyhjöttäminen toisi Nikoa takaisin. Olihan hänellä kuitenkin Toni. Toni oli mahtava ihminen. Kehui aina Emilyä ja katsoi häntä tosi rakastuneena. Kaikkea sitä mitä Niko ei ollut tehnyt. Toki piti muistaa että Niko oli sairastanut masennusta....

"Hetkonen nyt ajatukset pois Nikosta ihan oikeasti" Emily mutisi itsekseen.

"Kauneimmalle vain kaunista" Toni lirkutteli ja ojensi ruusun Emilylle. Emily katsoi Tonia ihaillen ja hymyili.

"Ihana nähdä sut rakas noin iloisena, oli hyvä idea lähteä näille treffeille" Toni lisäsi.

"Mustakin oli ihana nähdä sua, oon pahoillani et oon ollut vähän poissaoleva. Tytöt on tarvinneet mua niin paljon" Emily sanoi hieman haikeana. "Mutta tänään mietitään vain meitä kahta ja vietetään loistava ilta" nainen lisäsi ja iski Tonille silmää.

Aurinko alkoi laskea puiden taa. Ilta oli ollut mitä parhain.

"Mitähän jos mentäisiin meille vielä lasilliselle? Tytöt ovat jo nukkumassa. Voit jäädä meille yöksi niin tapaat heidät aamulla, sitähän sinä halusit?" Emily sanoi viettelevästi. Toni suostui ja kaksikko otti taksin kohti Windmillien taloa.

*kuukausien päästä*

Toni oli muuttanut Windmilleille. Tämä muutos oli myös auttanut Emilyn taloudelliseen ahdinkoon sillä Tonin mukana tulivat myös varat, 11 000§. Rakastavaisten elämä sujui moitteettomasti. Emily olikin toisella kuulla raskaana. Se tiesi siis perheenlisäystä!

Ada varsinkin viihtyi Tonin seurassa mainiosti ja oli tottunut uuteen isäpuoleen. Pari kävikin kalastamassa läheisessä joessa melkein jokainen ilta. Vaikka Toni oli Adalle jonkinlainen isähahmo, tämä ei kuitenkaan korvannut Nikoa.

Nea sen sijaan viihtyi enemmän omissa oloissaan ja äitinsä seurassa.

"Äiti ootsä varma ettei Tonikin lähde samanlailla kuin iskä?" Nea kysyi äidiltään varovasti.

"Voi kultapieni, oon ihan varma. Toni ei jätä meitä pulaan ja onhan meille tulossa tämä pikkuinen" Emily vastasi ja hieroi vatsaansa.

"Tuleekohan sieltä tyttö vai poika? Oikestaan tyttö olis kiva, olis kaveri kenenkaa leikkiä kun Adaa ei huvita. Mutta oli kyllä pikkuvelikin tosi kiva!" Nea hihkaisi ja silitti Emilyn vatsaa.

Toni oli hankkinut itselleen töitä rikollisalalta. Varsinkin sen takia että naispuoliset työkaverit olivat todella viehättäviä. Illat meni heille lirkutellessa ja mistäs Toni olisikaan enemmän nauttinut. Emilyn ei aivan kaikkea tarvinnut tietää. Sitäpaitsi he eivät olleet kihloissa eivätkä naimisissa joten... Toni kuitenkin oli sitoutumiskammoinen joten sellainen järjestely ei tulisi kuuloonkaan. Päivä kerrallaan.

"Koskahan tämä heppu olisi valmis tulemaan ulos? Toivottavasti se on poika. Siitä tulee yhtä hurmuri kuin minusta" Toni sanoi ja kosketteli Emilyn vatsaa.

"Noniin isukki puhuu ihan höpöjä, sitäpaitsi laskettuun aikaan on enää pari kuukautta. Tää vatsa alkaa kyllä vähän jo ahdistaa mua" Emily vastasi tukien samalla selkäänsä.

"Heh ihmekkään et ahdistaa ja selkä on kipeä, ootsä aika pulskassa kunnossa... Siis ei millään pahalla! Tätä vatsaa vaan mietin, se on kyllä valtava" Toni sanoi hätäisesti.

"Nojoo tää on kyllä isompi kuin tyttöjen aikaan. Kyllä mä luulen että sieltä on poika tulossa" Emily vastasi hymyillen.

Tähän raskauteen oli liittynyt myös paljon sellaisia oireita mitä tyttöjen aikana ei ollut. Emily voi pahoin ihan loppumetreille saakka, aiemmin oli ollut vain alussa aamupahoinvointia. Hiljaa mielessään hän välillä mietti että olikohan kaikki hyvin kun oireet olivat niin rajut. Lääkäri oli kuitenkin kontrolleissa joka kerta vannottanut kaiken olevan ok.

Tonin ja Adan suhde oli syventynyt entisestään.

"Hei Toni sä oot paras ihminen mun elämässä tällä hetkellä. Ihanaa et oon siinä!" Ada sanoi ja syöksyi Tonin syleilyyn.

"Tää on kuule vähintä mitä voin tehdä sun hyväksi. Oot kyllä mun lempparilapsi" Toni vastasi rutistaen tyttöä.

Emily oli päättänyt ettei tytöille kerrottaisi totuutta miksi Niko päätyi itsemurhaan. Ada oli niin aurinkoinen ja iloinen tyttö Tonin seurassa että Tonille tuli hirveät omantunnontuskat siitä mitä hän oli tälle viattomalle tytölle aiheuttanut. Voisi jopa sanoa että Toni rakasti Adaa jollain kummallisella tavalla.

***

Perheessä arki jatkui normaalin tapaan ja lapsen syntymä oli ihan käden ulottuvilla. Emilyn kokkaustaidot paranivat joka viikko.

"Sä taidat tykätä siitä Tonista" Nea lällätteli.

"Hei lopeta ihan oikeesti. Oot tosi ärsyttävä" Ada huuhdahti ja veti kädet kasvojensa eteen suojaksi.

"Luuletsä että mä lyön sua? Mä kerron äitille et sä oot ihastunu Toniin. Mitähän se siihen sanoo" Nea jatkoi lällättelyä ja siskonsa ärsyttämistä.

"Ihan oikeesti. Sehän on vähä niinku iskä meille! Kyllä mä siitä tykkään mutta en sillä tavalla ku sä luulet idiootti. Oppisit säki tykkäämään jostain etkä olisi tommonen mammantyttö" Ada huudahti ja juoksi pois.

"Mä oon oikeesti saanu tarpeekseni tosta Adasta. Se vaan viettää aikaa Tonin kans. Tulispa tää uus vauva jo, mä niin haluaisin hoitaa sitä" Ada sanoi kosketellen äitinsä vatsaa.

"Älä huoli, ei oo montaa viikkoa enää. Sehän on vaan hyvä et Ada on löytänyt Tonista seuraa, ei ainakaan sure isää enää. Meidän kaikkien on mentävä vaan elämässä eteenpäin" Emily vastasi ja nappasi tyttärensä syleilyyn.

Oli Ada löytänyt muitakin kavereita. Samalla luokalla oleva Joni Virtanen tuli aika usein Windmilleille leikkimään Adan kanssa iltaisin. Tyttö keskittyi koulussa vaan kavereiden kanssa höpöttelyyn eikä oppitunteihin ollenkaan.

Ada ja Nea jakoivat yhteisen huoneen. Vaikka tytöt eivät tulleetkaan toimeen kovin hyvin keskenään he silti juoksivat yhtä aikaa äitinsä ja Tonin sänkyyn nukkumaan aina kun jompaa kumpaa pelotti.

Välillä Nea kyllä tyytyi nukkumaan yläkerrassa olohuoneen sohvalla kun sängyssä kävi tila ahtaaksi. Ada tietysti mahtui sinne hyvin mutta hän ei.

***

Talven tultua tytöt saivat keskenään jonkinlaisen sovun aikaiseksi. Ainakin sitä varten että pystyivät leikkiä lumileikkejä yhdessä.

"Tää lumiakka näyttä ihan sulta" Ada lipsautti ja nauroi räkäisesti päälle.

"Hei enskerralla saat rakentaa ihan yksin jos lähet tolle linjalle, tai rakenna sit vaikka mielummin Tonin kanssa" Nea luiskautti takaisin.

"Joo sori. Mua vaan niin huvitti. En oikeesti tarkottanut pahalla tällä kertaa" Ada vastasi vähän varovasti ja hymyili.

"Katotaan vaan kuka tän jälkeen nauraa" Nea teki lumesta pallon ja heitti sen Adaa päin. Siinäpä sopiva tapa sisaruksille mätkiä toisiaan ihan luvan kanssa niin ettei kumpaankaan sattunut.

(Pakko hehkuttaa kyllä et Nea on niin nätti. Ihan selvää perijäainesta ja mun oma suosikki tällä hetkellä :D)

***

Emilyn synnytys oli käsillä. Tällä kertaa hän halusikin synnyttää kotona. Lapsi pääsisi heti turvalliseen ja tuttuun ympäristöön.

"Toni tää synnytys käynnistyy! Soita ne ambulanssimiehet tänne avuksi!" Emily huusi tuskissaan.

Eipä aikaakaan kun ambulanssi oli paikalla ja synnytys alkoi. Pian Emily piti käsivarsillaan pientä poikaa joka oli selvästi perinyt piirteensä Tonilta. poika sai nimekseen Felix.

Vaikka Toni ei halunnut Felixille omaa sukunimeään hän piti silti hyvää huolta pojasta.

"Tiesitkö poju et sun ois kaikista paras vaan olla äitis ja sisarustes kanssa. Ei musta oo sellaseksi isäksi mitä sä toivot mut mä koitan nyt alkuun yrittää" Toni jutteli Felixille silloin kun muut eivät kuulleet.

Nea oli innoissaan uudesta pikkuveljestä.

"Susta ei sit tuu yhtä tyhmää ku mun isosiskosta. Sä tykkäät musta ja meistä tulee parhaat ystävät"

Oli Emilyn aika varttua nuoresta aikuisesta aikuiseksi. Mietinnät yliopistosta ja itsensä kouluttamisesta olivat jääneet takaa-alalle sillä perhe oli Emilyn tavoite nro yksi.

***

Viimeisin raskaus oli ollut Emilylle kaikista raskain ja sen myös näki Felixin käyttäytymisestä. Yleensä iltaisin poika vaan itki eikä meinannut millään rauhoittua. Joskus Emily myös mietti että Toni muistutti hieman Nikoa. Pojan hoito oli pääasiassa Emilyn harteilla.

Joulu lähestyi ja tytöt olivat ottaneet tehtäväkseen kuusen koristelun. Perheeseen oli myös hommattu toisen sohvan tilalle takka jonka ääressä lämmitellä iltaisin.

Varmaan ensimmäinen hyvin onnistunut perhejuhla. Kaikki viettivät yhteista aikaa olohuoneessa odotellen joulupukkia kylään. Vaikka rahaa ei ollut muille jakaa lahjoja oli silti ostettu.

Vihdoin joulupukki saapui iltamyöhään. Ja tietysti hän toi mukanaan paljon lisää lahjoja.

***

Oli Adan aika astua teini-iän pariin. Tähän mennessä piirteitä oli kertynyt seuraavanlaisesti ulospäinsuuntautunut, saariston lapsi, kotikenttäläinen.

Adasta kasvoi ihan nätti teini. Haaveena oli päästä yliopistoon opiskelemaan mahdollisimman nopeasti ja perustaa oma perhe. Myös lämpimille maille muutto houkutteli nuorta neitoa.

Samaan aikaan oli myös Felixin synttärit. Pojalle valikoitui piirteeksi isänsä mukaan hurmuri. Aika suloinen poika vai mitä?

Emily oli oikein innoissaan Felixin taaperoiästä. Poika muistutti kovasti isäänsä. Vaikkei äiti-ihmisenä tälläistä olisi voinut edes ajatella, mutta silti Emily piti Felixiä lempilapsenaan. Oli hän jo alkanut haaveilla toisestakin pikku-Tonista.

"Emily rakas meidän pitäis vähän jutella. Tiedätkös rakastan Felixiä, hän on ihana lapsi, mutta silti tämä elämä ei ole sellaista mistä haaveilen" Toni huokaisi.

"Mitä sinä nyt rakas meinaat? Kyllä me saadaan tämä juttu toimimaan. Olin jopa haaveillut uudesta vauvastakin vielä" Emily vastasi hiljaa hieman surumielisenä.

"Koita nyt Emily ymmärtää. Olen luonteeltani hurmuri, en mikään perheenisä. Koska olet viimeksi edes katsonut itseäsi peilistä? Olet lihoonut varmaan 20 kiloa eikä se viehätä minua" Toni sanoi hieman ilkikurisesti.

"Hei nyt et ole reilu. Tiedän että olen lihonut, mutta kyllä nämä raskauskilot saa pois jos se siitä on kiinni. Mikä sinua vaivaa? Et ole yhtään sama mies johon tutustuin" Emily vastasi itku kurkussa.

"En minä pysty elää täällä. En halua naimisiin, enkä halua lisää lapsia. Minusta tuntuu että on aikani lähteä. En pysty leikkimään kotia ja teeskentelemään, että rakastan sinua. Haaveilen aivan toisenlaisesta elämästä" Toni selitti ja yritti saada Emilyn tajuamaan.

Emily hautasi kasvot käsiinsä ja purskahti itkuun. Näin ei voi käydä taas. Mitä hän on tehnyt väärin. Kaksi kertaa hänellä on ollut kaikki mitä sim voi vaan toivoa ja yhtäkkiä matto on vedetty jalkojen alta. Emily yritti koota itsensä.

"Lähde sitten! En kaipaa sinua!!! Lapset ovat tärkein" Emily parkaisi.

Siltä seisomalta Toni kaivoi kännykkänsä esiin ja soitti taksin viemään hänet lämpimälle saaristolle nimeltä Sulani. Emily mietti mielessään. Tonin oli täytynyt suunnitella tätä jo pidempään kun kerran oli asuntokin valmiina. Miten hän ei ollut huomannut tätä ajoissa. Miten hän ei ollut tajunnut tätä jo ensimmäisellä kerralla. Jos kaikki olisi mennyt toisin hän voisi elää onnellista elämää Nikon ja lapsien kanssa. Toisaalta jos tätä ei olisi tapahtunut hänellä ei olisi Felixiä. Voi Felix! Miten Emily pystyi katsoa pojan varttumista ja nähdä Tonin pojassa joka päivä.

***

Ada oli huomannut äitinsä ja Tonin kireät välit. Toni oli pakannut laukkunsa ja lähtenyt. Mikä siinä oli että kaikki miehet lähtivät heidän elämästään? Ada halusi hoitaa Felixiä niin paljon kuin pystyi ennenkuin lähtisi yliopistoon. Hän oli päättänyt löytää unelmiensa miehen ja pitää siitä kiinni. Hänelle ei kävisi samallalailla kuin äitillensä. Jokin tässä asiassa haiskahti ja pahasti, siitä Ada tahtoi myös ottaa selvää.

Felix oli myös aistinut äitinsä alakuloisuuden ja isänsä poissaolon. Vaikka Ada kuinka yritti Felix ei vain nukahtanut iltaisin ilman raivokohtausta.

Nea taas jatkoi tavallista elämäänsä. Hän ei ollut niin läheinen Tonin kanssa. Äiti oli kaikista tärkein.

***

Yhtenä iltana kävi jotain eriskummallista. Niko saapui kummittelemaan Adalle.

"I-isä miten sinä täällä?" Ada kysyi peloissaan ja hieraisi silmiään. Näkikö hän unta vai mitä tämä oli? Ei kyllä se oli totisinta totta. Hänen oma isänsä seisoi hänen edessään haamun lailla. Adalle nousi kyyneleet silmään. "Oi isä minulla on ollut sinua niin kamala ikävä!"

"Rakas lapseni, älä sure minua, minulla on kaikki hyvin. Kuuntele nyt tarkkaan meillä ei ole paljoa aikaa. Aion kertoa sinulle mitä vääryyksiä tämän perheen sisällä tapahtu" Niko kuiskasi hiljaa ja katseli ympärilleen ihan kuin tarkistaakseen ettei kukaan kuulisi heitä.

"Toni ei tullut perheeseen vasta minun lähdettyäni. Katsos kun olin todella väsynyt perhe-elämään. Älä ymmärrä väärin te tytöt olette parasta mitä kuolevaisessa elämässäni tapahtui. Varsinkin sinä Ada ja siksi minusta tuntuu että sinun on aika kuulla totuus" Niko jatkoi.

Niko selitti Adalle kaiken kuinka hänen äitinsä oli ajanut Nikon itsensä kuoleman partaalle, kuinka Emily oli pettänyt häntä selän takana. "Ja äitinne lupasi kertoa tämän kaiken teille mutta niinkuin huomaat hän ajatteli salata koko asian" Niko huokaisi syvään.

"Ei voi olla totta!" Ada sanoi ja viha nousi hänen mieleensä. "Eli se on äitin vika että olet poissa. On myös äitin vika että Toni lähti" Ada sanoi hiljaa ja kyyneleet nousivat hänen silmiinsä taas. "Tästä äiti ei tule selviämään" Ada jatkoi ja kiristeli hampaitaan.

Niko halusi vielä kuitenkin käydä tapaamassa Neaa ennenkuin palaisi tuonpuoleiseen. Hän kertoi tytöille tarinoita mitä kaikkea hänelle oli tapahtunut ja kuinka kaikki oli nyt paremmin kuin hyvin.

"Rakkaat tytöt, muistakaa että olen teidän matkassanne aina ja seuraan teitä minne menettekin. Pidän teistä ikuisesti huolta" Niko sanoi ja halasi tyttäriään ennenkuin palasi tuonpuoleiseen.

Emily oli saanut elämänhalunsa takaisin. Oli hänellä kuitenkin suloinen pieni poika vielä hoidettavana. Tytöt pärjäisivät kyllä ilman äitinsä tukea. Emily ei silti voinut olla huomaamatta Adan erikoista käytöstä. Ihan kuin tyttö välttelisi häntä. Voi olla myös että se oli vain mustasukkaisuutta.

Vaikka Ada hoiti paljon Felixiä, Nea tuntui olevan pojalle läheisempi. Aina ennen nukkumaan menoa Felix kävi halaamassa siskoaan.

Ada oli alkanut kehittämään kokkaustaitojaan. Yliopisto elämä lähestyi ja tyttö halusi myös laihduttaa hieman. Iltalenkki väsytti myös hyvin ja tuli mentyä aikaisin nukkumaan.

"Onhan sulla Ada kaikki hyvin?" Emily kysyi varovasti tyttäreltään. "Oot vaikuttanut vähän erikoiselta ja poissaolevalta viimeaikoina"

Ada mietti kertoisiko, että hän tietää totuuden. Hän oli vieläkin vihainen äidilleen ja päättänyt kostaa tämän huonon käytöksen joten päätyi valehtelemaan.

"Ei tässä mitään kummempia. Hieman jännittää vaan tää uus elämänvaihe ja yliopistoon haku. Oon myös päättänyt etsiä vähän jotain töitä että on sitten rahaa kun lähtee opiskelemaan" Ada vastasi ja katsoi äitiään niin rennosti kuin pystyi.

"Turhaan sä jännität! Tuut pärjään ihan varmasti, oot etevä likka. Kyllä mä sun muuton ja ainakin ekan lukukauden maksan. Oon saanut työpaikan läheisestä vaatekaupasta" Emily vastasi innoissaan.

Vihdoin äiti oli päättänyt tehdä kerrankin jotain järkevää.

Aika kului kuin siivillä. Vaikka Emily ja Toni olivat eronneet huonoissa väleissä, miestä silti kiinnosti miten Felixillä sujuu. Puheluiden jälkeen Emily oli hieman alakuloinen, hän tiesi rakastavansa Tonia edelleen.

Vihdoin oli myös Nean aika kasvaa teiniksi. Tyttö pysyi edelleen nättinä. Huomioikaa että tytöt ovat perineet muotonsa äidiltään. Piirteitä tähän mennessä on arpomalla valikoitunut ulkoilmasim, luova ja nopea oppija. Nealla oli myös tavoitteena päästä yliopistoon ja arvostettuun tutkintoon.

Myös Nea oli alkanut huolehtia Felixistä enemmän Emilyn käydessä töissä.

Adallakin omat työkuviot olivat alkaneet sujumaan. Viikonloppuisin neiti toimi naapurustossa lastenvahtina.

Myös Nea oli harjoitellut kokkaamaan hieman, koska eihän kukaan ollut keittämässä ruokaa Adan ja äidin ollessa töistä. Ensimmäiset kerrat olivat todella hankalia.

Tästä kuvasta oikein huomaa paljonko Emily on lihonut. hän yritti rankkojen päivien jälkeen vähän lenkkeillä ja saada painoa pudotettua.

*muutaman vuoden kuluttua*

Felixin syntymäpäivä koitti alta aikayksikön. Pojasta kasvoi vielä enemmän isänsä näkoinen hurmuri. Luonteenpiirrettä en huomannut ottaa ylös ollenkaan tällä kertaa.

Koska talossa ei ollut enää miestä ja Emily oli päättänyt keskittyä lapsiin, vauvan huoneesta remontoitiin Felixille oma huone.

Felixin elämä oli hyvin samankaltaista kuin tyttöjenkin oli ollut. Mörköjä sängyn alla ja aina joku oli lukemassa mitä satuja Felix halusikaan kuulla.

Nea oli päättänyt ettei ainakaan hetkeen menisi töihin vaan keskittyisi koulun käyntiin ja läksyihin. Hän halusi kovasti sen arvostetun tutkinnon, mutta ei ollut niin hyvä koulussa rankasta pänttäämisestä huolimatta.

Nean kokkaustaidotkaan eivät olleet juurikaan kehittyneet sillä hän sai tulipalon aikaiseksi. Jo toinen tulipalo Windmilleillä ja tämä oli pahempi kuin edellinen, puolet keittiön kalusteista tuhoutuivat. Onneksi Emily oli kokenut tulensammuttaja.

Joka päivä töistä tullessaan Ada tarkasti postilaatikon ja sähköpostin josko yliopiston stipendihakemus olisi mennyt läpi. Yhtenä ilta onnekseen hän saikin huomata että se oli mennyt! Tytölle oli myönnetty seuraavat stipendit:

Koulutusta kaikille 500§

Willow Creekin stipendi 250§

Tämä ei ollut yhtä paljon kuin Ada oli toivonut, mutta kyllä sillä alkuun pääsisi.

Ensimmäinen koulupäivä koitti Felixillä mutta hän oli sairastunut yllättäen vesirokkoon. Näpyt kutittivat kamalasti ja pojan oli jäätävä kotiin.

Eipä aikaakaan kun oli taas Adan syntymäpäivän vuoro. Hänestä kasvaisi nuori aikuinen ja yliopistoelämä kutsui,

***

Tälläinen osa tällä kertaa. Tuli paljon pidempi kuin olin aluksi ajatellut, mutta näin sain sen pätkäistyä sopivaan kohtaan. Seuraavaksi onkin sitten vuorossa Adan yliopistoelämää. Mitenköhän tyttö pärjää? Ja onko hänellä vielä kosto mielessä?