Jatketaanpas sitten ihan perustarinaa tässä välissä, jokunen kohta voi mennä hieman ristiin tulevan jakson myötä, jossa Nea on yliopistossa, mutta ei anneta sen haitata.

 

 

***

 

 

Emilyn oli aika kasvaa vanhukseksi. hiukset eivät ihan harmaantuneet, mutta vaalenivat aika reilusti. Mielestäni ihan tyylikäs ja arvokas mummo.

Samaan aikaan myös Neasta kasvoi nuori aikuinen, joka saikin heti pienoisen muodonmuutoksen. Ei mitenkään imarteleva kuva hänestä mutta ihan nätti kuitenkin.

Nea aloitti samantien lukemaan tietoja eri yliopistoista ja laittoi stipendihakemukset vetämään. Felix sen sijaan oli saanut jopa nostettua numeroaan seiskasta kasiin. Pojassa oli selvästi enemmän opiskeluainesta, kuin kummassakaan vanhemmassa siskossaan.

Eipä aikaakaan, kun Felixin syntymäpäivä koitti. Pojastahan tuli tosi komea ilmestys, muistuttaakin isäänsä todella paljon. Tavoitteeksi hänelle arpoutui sielunkumppani. Felix oli valmiina löytämään itselleen elämänpituisen suhteen.

"Felix-rakas, älä nyt kuitenkaan kiirehdi niiden tyttöjen suhteen kaikelle on oma aikansa. Aloita suhde sellaisen kanssa kenestä todella välität, ja kenet hyväksyt vaikka olisi tapahtunut mitä", Emily huokaisi syvään ja selitti pojalleen.

"Mitä äiti oikein tarkoitat? En tietenkään halua leikkiä kenenkään tunteilla, minulle on väliä vain sillä, että rakastamme toisiamme ja haluan olla vain yhden naisen kanssa", Felix selitti ihan tosissaan.

"No siis tiedäthän... isäsi. En vain halua, että toistat samoja virheitä ja särjet jonkun sydämen. Olet kuitenkin fiksu poika", Emily varmisti ja halasi poikaansa.

Vihdoin ja viimein oli koittanut päivä, kun postilaatikkoon tipahti kirje, joka oli osoitettu Nealle.

"Ei hyvänen aika tämä on se!" Nea huudahti katsoessaan postia läpi. "En tiedä uskallanko edes avata tätä", hän jatkoi ja ryntäsi sisälle.

"Oot sä nyt ihan varma, et haluut mun avaavan tän" Felix kysyi varovasti ja vilkaisi siskoonsa.

"Joojoo mua jännittää liikaa, avaa sä ja kerro mitä siellä lukee", Nea vastasi ja tuijotti takaisin veljeensä.

Felix jo melkein repäisi kuoren auki, mutta sitten hän haistoi palaneen käryä.

"Hei ethän sä nyt polttanut niitä kalatacoja pohjaan?" Felix naurahti.

Nea punastui ja nosti viimeisen tacon tarjoiluastialle.

"Taisi se hieman kärventyä, mutta ei pahasti. Kyllä mä tän vielä opin tekemään yhtä hyvin kuin isä silloin...", samassa Nea laski leuan rintaan. Hän tunsi kuinka kyyneleet täyttivät hänen silmäkulmansa.

"Hei sisko, eise mitään mä voin vaikka syödä sen. Ja tietkö sun isäs ois ollu susta ylpee.... sillä sut on hyväksytty sisään!! Ja oot vielä saanut 700§ edestä stipendejä", Felix hihkaisi ja hyppäsi tuolilta ylös.

"Voi tyttö mä oon susta tosi ylpeä, pelkäsin jo että millä maksetaan sun opiskelut kun eihän tuo mun palkka mihinkään riitä", Emily selitti innoissaan vaikkakin hieman harmistuneena.

"No mites mun opiskelut, oon kyllä niin hyvä koulussa että saan varmasti vielä enemmän stipendejä", Felix sanoi itsevarmana.

"Noh noh te ootte kaikki hyviä jossain, voi rakas pian sä jo lähdet. Tuut sitten usein käymään täällä", Emily jatkoi ja katsahti tyttäreensä.

Nealla oli hieman paha mieli siitä, että äiti oli maksanut kuitenkin Adan opinnot muttei hänen. Toisaalta hänen kuuluisi olla ylpeä siitä, että oli saanut rahat itse kasaan.

"No mut hei, mä opiskelen lisää ja saan varmasti vielä enemmän stipendejä kasaan mun opiskeluaikoina", Nea naurahti ja katsoi perheeseensä.

Vaikka Felix oli heittänyt stipendeistä puoliksi vitsiä, oli osa siitä silti totta. Felix oli kolmesta lapsesta lahjakkain koulussa ja pärjäsi siellä mainiosti. Jopa niin hyvin, että hän sai kympin todistuksen.

 

 

***

 

 

 

Joulu oli lähestymäisillään, tällä kertaa Felix ja Emily päättivät viettä sen vain ihan kahdestaan. Neealla oli rästikursseja suoritettavana ja Adasta ei muutenvain ollut kuulunut mitään.

"Ootsä Felix-rakas ihan varma, ettei Ada ole edes jättänyt vastaajaan viestiä", Emiliy kysyi ehkä hieman huolestuneena.

"Itseasiassa oli muuten jättänyt!" Felix tekaisi. "Siinä oli jotain et saarella on niin paljonhyväntekeväisyysjuttuja, ettei pääse tulemaan, harmitteli kyllä kovasti", Felix jatkoi ja nosti laatikollisen kuusenkoristeita äitinsä ulottuville.

Oikeasti Felix oli ostanut Adan puolesta lahjan äidilleen. Sisko oli oikeasti jättänyt viestin vastaajaan, mutta se oli niin törkeä, ettei Felix halunnut äitinsä kuulevan sitä.

"Tiedoks vaan, etten tuu sit jouluks kotiin. Ei vois vähempää kiinnostaa. Leikkikää te vaan onnellista perhettä, mä aion oikeasti luoda sellaisen" piip piip piip

Emilystä oli ihana huomata miten hänen kuopuksestaan oli kasvanut jo mies. Mies joka auttoi jouluvalmisteluissa ja kotiaskareissa muutenkin.

"Kultaseni, tuleeko Olivia kuitenkin käymään illemmalla?" Emily kysyi pojaltaan ja hymyili.

"Joo lupas se tietty tulla, mut tee äiti palvelus äläkä kutsu mua tolla nimellä hänen kuullen", Felix naurahti.

Vaikka Felix oli jo teini-ikäinen, Emily ei halunnut luopua joulupukista. Felixillä ei ollut mitään sitä vastaan, sillä hän huomasi miten joulu sai äidin hyvälle tuulelle.

"Hei äiti, ehkä me joku joulu juhlitaan lastenlasten kanssa", Felix huikkasi ja iski silmää.

 

 

***

 

 

Myöhemmin Olivia ilmestyi Windmillien oven taakse.

"Hei kaunotar, sä pääsi tulemaan", Felix leperteli ja iski silmää,

"Tottakai mä tulin kun sä pyysit, isä ei kyllä tykännyt kun häivyin vaan, mutta halusin nähdä sut", Olivia vastasi ja punastui hieman.

"Oon kaivannu sua tän loman ajan, toivonu kokoajan et koulu alkais, vaan siks et näkisin sut taas. Tällänen tää meiän talo on, aika vaatimaton teidän lukaaliin nähden, mutta kodikas", Felix selitti silmät leiskuen. Hän ei voinut saada katsettaan irti tytöstä.

"Ei tää on just hyvä, melkein voisin muuttaa tänne", Olivia naurahti kainosti.

Niimpä kaksikko lähti käymään pikaisilla treffeille, läheisessä romanttisessa kattohuoneistossa. Ilta oli mahtava.

"Mun pitäis lähtee jo kotiin takas, äiti odottaa. Ostin sulle kuitenkin lahjan, toivottavasti tykkäät siitä", Felix sanoi ja ojensi vaalenapunaisen paketin tytön käsiin.

"Ai oikeesti? Voi Felix mä en oo ostanu sulle mitään, en olis kyllä oikeesti tarvinnut", Olivia huudahti, mutta otti paketin kuitenkin vastaan. "Oon varma että rakastan tätä lahjaa, avaan sen kotona. Nähdään taas pian", Olivia lisäsi ja muiskautti suukon Felixin poskelle.

 

 

***

 

 

"Noh? Mites treffit sujui?" Emily uteli.

"No siinähän ne, Olivia antoi mulle oikein poskipusun", Felix hymäili.

"Voi että, niin ihanaa! Se Olivia on kyllä hyvä tyttö, saat siitä vielä kelpovaimon joskus", Emily myhäili.

Illan päätteeksi kaksikko päätti nostaa maljan, sillä Emily oli hakenut Felixin poissaollessa pari pulloa viiniä. Ilta jatkui myöhäälle ja pullot tyhjenivät mukavasti. Emily ei ole ollut näin onnellinen aikoihin.

 

 

***

 

 

Lumi suli yhtä nopeasti, kuin oli ilmestynytkin. Vihdoin Felix uskalsi lähteä pimeän turvin käymään Olivian kotona.

"Tuu nyt mennään sisälle, miten sä noin salaa tänne hiippailet? Arvaa jos isä sais tietää et oot täällä", Olivia sanoi hieman hermostuneena.

"No hei tuolla on pimeä ei kukaan mua nähnyt kun tulin. Sitäpaitsi teillä on niin iso talo, en usko et kukaan kuulee meitä. En viivy kauaa", Felix vastasi ja väläytti hurmaavan hymyn.

"Mun oli vaan oikeesti pakko nähdä sut", Felix jatkoi ja lähestyi Oliviaa varovasti.

"Voi Felix, oon ajatellut sua päivittäin. Voisimpa kertoa vaan mun vanhemmille susta", Olivia vastasi hieman surullisena.

"Joo mä tiedän, et on vähä liian aikaista kertoa meistä eikä se haittaa mua. Halusin tuoda sulle tän", Felix vastasi ja kaivoi ruusun takkinsa sisältä.

"Voi Felix!", Olivia huudahti ehkä vähä hieman liian lujaa. Voisipa hän oikeasti kertoa Felixille miksi pimitti tietoa vanhemmiltaan. Kyyneleet tulvivat tytön silmäkulmiin kahdesta syystä, siitä että Felix osasi olla niin hurmaava ja yllätyksellinen, ja siitä ettei hän voinut kertoa Felixillekkään totuutta. "Sun pitäis varmaan oikeesti lähtee ennenkö joku näkee meidät, oon varma et isä tai äiti heräs", Olivia kuiskasi ja silitti pojan poskea.

"Joo mä meen kunhan sä eka vastaat mulle... Halusin myös tulla kysymään sulta tai siis... Oon tykänny susta jo tosi kauan ja musta tuntuu et oon rakastumassa suhun. Haluaisitsä olla mun tyttöystävä?" Felix kysyi innoissaan. "Ja niin siis tietysti vielä salaa tässä vaiheessa", hän lisäsi ennenkuin Olivia ehti luulla jotain muuta.

Olivia oli onnellisempi kuin koskaan. Miten hän olikaan saanut vierelleen noin ihanan ihmisen.

"Tietty mä haluun, musta tuntuu et oon myös rakastumassa suhun", Olivia vastasi itku kurkussa.

Pari katsoi toisiaan hetken rakastuneena, kunnes Olivia hivuttautui lähemmäs ja painoi huulensa vasten Felixin huulia. Tunne oli huumaava.

"Nyt hei ala mennä rakas, nähdään taas koulussa", Olivia kuiskasi nopeasti ja antoi vielä uuden pusun.

"Nukuitko hyvin kultaseni? Ihan niinkuin olisin kuullut yöllä jotain ääni alakerrasta? Etkai sä taas kävele unissasi?" Alice kysyi hieman huolestuneena tyttäreltään.

"Heräsin siihen ensin, aivan kuin olisin kuullut jotain puhetta myös", Eric katsahti tyttäreensä kysyvästi.

Isän ilmettä ei oikein voinut tulkita, oliko hän vihainen vai ei? Ja ihan sama mitä selitti, Oliviasta tuntui ettei isä kuunnellut häntä silti ollenkaan.

"No siis tein läksyjä aika myöhäälle, kun tällä viikolla on niin monta palautuspäivää. Tuli sitten nälkä ja lähdin hakeen voileipiä ja jostain syystä kaukosäädin oli lattialla, astuin sitten sen päälle pimeässä ja telkkari lähti pauhaamaan. Anteeks et herätin teidät, tiiän kuinka tärkeetä teidän on saada levätä pitkien työpäivien jälkeen", Olivia sepitti nopeasti.

Olivian vanhemmat olivat rikkaita, siksi he asuivat valtavassa kartanossa. Osa rahoista ja talo oli lähinnä mummin ja papan perintöä. Toki Olivian äiti työskenteli taiteen parissa, se näkyi vahvasti myös talon sisustuksessa. Olivia ei itsekään oikein ollut varma mitä hänen isänsä teki työkseen, jotain sellaista missä tapasi paljon julkkisimejä. Palkkakin oli kyllä sen mukainen.

Olivia ei ollut suostunut kotiapulaisen palkkaukseen vaan halusi yrittää hoitaa omat ruuat ja vaatteiden pesun yms. itse. Aina hän ei kuitenkaan onnistunut siinä kovin mainiosti.

"Tää oli jo toinen tulipalo tänä vuonna, oo kiitollinen et satuin olemaan kotona. Alan nyt vakavasti harkita sitä kotiapulaisen tai hovimestarin palkkaamista", Eric läksytti Oliviaa.

Olivia oli hiljan saanut myös tietää, että heidän perheeseensä saapuisi tänä vuonna uusi jäsen. Alicelle oli tullut yhtäkkinen vauvakuume ja Eric ei voinut muutakuin suostua siihen mitä vaimo halusi. Eric myös ehkä vähän salaa toivoi poikaa, tai edes sellaista lasta joka osaisi käyttää hieman omaa järkeään ja ajatella koko perheen parasta.

Se miksi Olivia ei voinut kertoa Felixistä vanhemmilleen ei suinkaan johtunut siitä, että perheiden välillä oli huomattava ero varallisuuden suhteen. Vaan siksi, että Olivia tulisi jossain vaiheessa perimään tämän kartanon aviopuolisonsa kanssa, joka oli valittu hänelle jo lapsuudessa.

Olivian vanhemmilla oli hieman vanhanaikanen käsitys ja he olivatkin Olivian nuoruudessa "naittaneet" Olivia yhdelle tuttavaperheen pojalla, joka oli siis mies jo nyt.

Olivialla itsellään ei ollut mitään tunteita tätä miestä kohtaan, eikä hän itse pitänyt järjestettyä avioliittoa millään tavalla järkevänä ratkaisuna.

 

 

***

 

 

Sellaista osaa tällä kertaa. Mulla on nyt tässä niin monta juonenkäännettä pääni sisällä pyöriteltynä et saapa nähdä kuinka moni pääsee tarinan kerrontaan asti mukaan. Sain oikein insipiraatiota taas kirjoittaa tätä. Koitan saada mahdollisimman monta osaa nyt kerralla valmiiksi et turvallisempi pelailla sitten eteenpäin.